Lisää Tuija Lehtistä tälle syksylle, aikasemmin lukaisin jo Välivuosi-nuortenkirjan, josta pidin. Jatkoaika-kirjassa tapaamme taas Armon aika -kirjasta tutun Monan, mutta kirjan voi hyvin lukea vaikka ei olisi ensimmäistä osaa lukenutkaan. Monan apteekkarieno Armo Partio on perustanut uuden sivuapteekin kauppakeskuksen hulinaan, eli apteekkimaailma on edelleen kirjan näyttämönä. Mona toimii sivuapteekissa farmaseuttina. Kirjassa on myös sukutarinan aineksia, vanhapiikatäti Inka on edelleen Monan naapurina ja koiravahtina ja haluaisi hyppyyttää Monaa enemmänkin. Myös Monan sisko Henna lapsikatraineen ja uusine kaksosineen sotkee Monan kuvioita.
Paikkakunnan kultakurkku, ikääntynyt iskelmälaulaja Lilian King on lähtenyt Amerikkaan, ja vaatinut jonkin ajan kuluttua poikansa Amin avukseen. Ami on jäänyt sille tielleen, ja Monan ja Amin edellisessä kirjassa hyvin alkanut rakkaustarina tuntuu olevan taaksejäänyttä elämää. Lilianin ja tämän nuoren aviomiehen Puppeli-koira on jäänyt Monan hoiviin. Sulhasehdokkaita toki Monan ympärillä pyörii, mutta keneen voisi luottaa jatkoa ajatellen, sinisilmäiseen lääkäri Mikaeliin vai kenties kauppakeskuksen kahvilassa notkuvaan runopoika Benjaminiin. Suhdesoppaa hämmentää myös työkaveri Lari.
Romanttinen viihdekertomus saa myös dekkarimaisia aineksia, kun Armo-enoa kohtaa onnettomuus toisensa jälkeen. Armolla on myös nuoruuden salaisuutensa, jotka tietenkin vaikuttavat tapahtumien kulkuun ja tuovat omat lonkeronsa sukutarinan vaiheisiin.
Kirjassa on kosolti romantiikkaa mutta myös jännittäviä käänteitä, ja ihmissuhteiden koukeroissa ei aina tahdo pysyä mukana. Silti kirja viihdytti ja oli juuri sopivaa luettavaa sairastupaan. Kaikilta osin tarina ei ihan pysynyt nipussa, ja henkilöt olivat turhankin mustavalkoisia. Silti Monaa taitaa tulla ikävä, ja olisi mukava lukea lisääkin hänen vaiheistaan.Yksi juttu jäi kyllä mietityttämään: voisiko jonkun nimi oikeasti olla Ukri Pöksyläinen?
Hauska sattumus: kävin eilen meidän kirjaston neulekerhossa, otin sieltä samalla mukaani sinne tilaamani John Irwingin Ystäväni Owen Meanyn, jota en ole koskaan lukenut ja josta sain täältä blogimaailmasta vinkin.
VastaaPoistaSiinä sitten naureskeltiin kirjastonhoitajan ja yhden neulekerholaisen kanssa, että "mitähän täällä vielä olisi", johon totesin, että täytyy lukea ne kotona olevat aiemmin lainatut ensin, niitä on jo muutama ennestään.
Samalla ehdotin, että kirjastolla voisi olla sellainen palvelu, että sieltä voisi tulostaa listan, josta näkisi, mitä on jo lukenut, kun ei enää muista mikä kaikkea onkaan lukenut - eikä "kirjastontäditkään" voi kaikkea muistaa - idea sai kannatusta :D
Ja samalla meidän kirjastonhoitajamme vetää hyllystä ylläolevan kirjan, Jatkoaika, ojentaen sen mulle ja sanoo "Tätä sä et muuten ole varmaan vielä lukenut, sen edellisen kyllä luit jo" Purskahdettiin molemmat hersyvään nauruun - onneksi meidän kirjastossa ei tarvi olla ihan hipihiljaa :D
Tykkään Tuija Lehtisen kirjoista; ne ovat mukavan kevyttä luettavaa, mutta kuitenkin sellaisia joita ei malta laskea käsistään.
Sinulle ovat varmaan tuttu myös Anneli Kivelän Katajamäki -sarja?
Luetko muuten koskaan useampaa kirjaa kerralla vai vain yhtä kirjaa kerrallaan?Itselläni saattaa joskus olla jopa kolme eri kirjaa kesken yhtä aikaa; yksi yleensä on joku tuollainen kevyempi; joka sitten saattaa viedä voiton ja luen sen loppuun, ennen kuin jatkan jomman kumman toisesta. Riippuu vähän mielialasta.
Tuo lukulista on tietosuojan kannalta kirjastossa vähän ongelmallinen. Toki nykytekniikalla varmaan mahdollinen, ja kirjastojen nettisivuilla on "oma hylly" toimintoja mihin voi lisäillä kirjoja virtuaalisesti. Suosittelen pitämään omaa lukupäiväkirjaa - vaikka kirjablogin muodossa :)
PoistaKyllä joskus on useampikin kirja kesken, välillä joku kirja ei heti nappaa ja pitää jättää se odottamaan parempia aikoja. Noita tietopuolisia lueskelen näiden ahmaisupalojen välillä, vähän kerrassaan.
Vanhassa blogissa on ollutkin lukupäiväkirja ihan vaan listan muodossa ja nyt tämän sinun blogisi innoittama tein omaan blogiini erillisen "Luettua" -sivun, johon on tarkoitus kirjata luettuja kirjoja :)
PoistaJa eihän siinä mitään, hyviä kirjoja lukee mielellään useamminkin!
Aikaisemmin olin sellainen, että kirja on sitkeästi luettava loppuun asti, jos se on aloitettu. Nyt olen jo vähän lempeämpi: kaikki kirjat eivät vaan nappaa ja kun kun ei nappaa, niin turha niitä on väkisin lukea. Joskus myöhemmin ne voi lainata uudelleen, ja yrittää, josko sitten olisi parempi onni ja vaikkapa itse "kasvanut" ihmisenä.
Esimerkiksi Seitsemän veljestä - olen lukenut siitä yhdeksännellä luokalla ensimmäisen ja viimeisen sivun, tehnyt esitelmän josta sain 9- :D Olisikohan nyt aika lukea se kokonaan?
Hyvä jos blogini jotakuta innoittaa :) hyvä systeemi kyllä laittaa lukulista blogiin, aina sieltä joku sitten bongaa lukuvinkkejä itselleen. Minulle on ollut myös vaikeaa jättää kirjaa kesken, ihan on sitä pitänyt opetella ja nyt kyllä jää kesken jos ei miellytä. Tosiaan jossain toisessa tilanteessa ja mielentilassa voi sitten kirjaan palata. Kysyit muuten Katajamäki-sarjasta, täytyy myöntää että en ole lukenut vaikka sitä ahkerasti asiakkaille suosittelenkin ;) se on niitä "varmoja nakkeja" joita voi huoleti suositella melkein kenelle vaan. Aika hyvin Seitsemästä Veljeksestä!
VastaaPoistaEipä ole tullut nämäkään Tuija Lehtisen kirjat vielä vastaan, täytyy pitää silmät auki paremmin. Olen kyllä tykännyt hänen kirjoistaan.
VastaaPoistaHuomattavasti enemmän merkitystä lukemisella on nykyisin kun kirjoitan blogin sivulle mitä olen lukenut, monesti olen selannut sieltä olenko lukenut jotain vai enkö :)
En ole nyt muistanut täälläkään käydä vinkkejä katsomassa :)
Ihan hyvä on jonkunlaista lukulistaa pitää vaikka omaksi ilokseen.
Poista