- Vai että kuolla piti? minä karjun
- Helvetin itsekäs ihminen. Miten sä voit jättää mut kahdestaan viisivuotiaan kanssa? Kenen kanssa mä vanhenen? Sano, kenen kanssa mä vanhenen!
Laura Lehtolan esikoiskirjassa ollaan raskaiden asioiden äärellä. Anna ja Aapo ovat nuori aviopari, joilla on pieni tytär Elsa. Aviopari elää tavallista lapsiperheen arkea, kunnes Anna löytää jalastaan patin, joka osoittautuu pahanlaatuiseksi kasvaimeksi.
Alkaa kamppailu yhteistä vihollista vastaan. Toivoa yritetään pitää yllä viimeiseen asti, kunnes toivoa ei enää ole. Anna kuolee tautiinsa, ja Aapo ja Elsa jäävät kahdestaan.
Kirjassa kuljetaan kahdessa ajassa. Ajassa, jossa Anna on vielä elossa, ja ajassa Annan kuoleman jälkeen. Toisessa ajassa on onnellisia väläyksiä huolettomista päivistä ennen kutsumatonta vierasta, ja sairaalanhajuista, raskasta arkea, kun mikään lääke ei sitten lopulta onnistu parantamaan Annaa. Toivo ja epätoivo vaihtelevat. Annalta joudutaan amputoimaan toinen jalka, ja lopulta taistelu todetaan hävityksi.
Toisessa ajassa Anna on poissa, ja Aapo yrittää jatkaa elämäänsä ja olla Elsalle isänä ja äitinä. Helppoa ei ole olla pienen tytön yksinhuoltajaisä. Aapo on välillä hirvittävän vihainen Annalle, joka jätti hänet yksin selviämään tytön kanssa. Siitä, että Anna ei ole jakamassa iloa ja huolta tytöstä. Saako tukan krepata, saako Elsa mennä yksin tien yli, Helmille yöksi, vaihto-oppilaaksi...
Aapo haluaisi uuden naisen elämäänsä, eikä kuitenkaan ole valmis siihen. Yritykset uusiksi ihmissuhteiksi ovat täynnä kipuilua ja hapuilua. Kunnes hiljalleen aika tekee tehtävänsä, arki alkaa loksahdella uomiinsa, Aapo löytää uuden valon elämäänsä. Antaa vihdoin Annan mennä ja levätä rauhassa, kun ei muutakaan voi.
Kirjassa puhuu myös Elsa pikkutytön äänellään. Siitä millaista on kun äiti on kuollut eikä sitä asiaa oikein lapsi tahdo ymmärtää.
Laura Lehtola kirjoittaa raskaasta aiheesta valoa unohtamatta. Suru ja ilo ovat lähellä toisiaan, ja kirjan lopussa lukijalle jää vahva tunne siitä, että Aapo ja Elsa selviytyvät.
Mielestäni Laura Lehtolan romaani Pelkääjän paikalla on täysin uskottava tarina ja lisäksi erittäin hyvin kirjoitettu. Lehtola saa henkilöt eläviksi ja läheisiksi tarkkanäköisillä havainnoillaan. Surullisesta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon myös huumoria. Eli tykkäsin tosi paljon. Minulle jäi sama tunne kuin Maijalle, että kyllä Aapo ja Elsa selviytyvät. - Kannatti ja kannattaa lukea!
VastaaPoistaSamaa mieltä, tässä annetaan sijaa myös vihan tunteille joita väistämättä surun ohella tulee pintaan.
PoistaKiitti lukuvinkistä, menee lukulistalle. Selviytymistarinat aina kiinnostavat! Tuli hieman mieleen Hietamiehen Yösyöttö ja Tarhapäivä, jos et ole niitä vielä lukenut niin suosittelen! :)
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi. Helppo ja kevyt lukea vaikka aihe on raskas. Yösyötön ja Tarhapäivän olen lukenut ja tykkäsin myös niistä :)
Poista