 | ||
| Tammi, 2015 |
Pirjo Tuominen on monille varmaankin tuttu historiallisista romaaneistaan. Mailis Sarka -dekkarit ovat myös tutustumisen arvoisia Tuomisen tuotannossa. Varjo vierellä käy on jo viides vetreästä rouvasta kertova kirja. Näissä dekkareissa ei päärooleissa ole tarmokkaita poliiseja vaan ikäihmisiä. Kieli on vähän erilaista kuin dekkareissa yleensä, ja myös ikäihmisten arki käy hyvin esille. Kirjan alussa on perusdekkarista poiketen myös henkilöluettelo.
Mailis on puolessavälissä seitsemääkymmentä oleva reipas ja terävä leskirouva. Hän seurustelee englantilaisen arkeologin, Alan Blackfordin kanssa. Alan vilahtelee teksteissä useimmiten puheluiden ja viestien muodossa, harvoin "livenä". Tässäkin kirjassa hän matkustelee etsimässä kadonnutta poikaansa, joka seuraa isänsä arkeologisia jalanjäljiä ja seikkailee milloin missäkin ilmoittamatta itsestään. Mailis ja Alan viettävät talvikuukaudet Alanin asunnossa Turkissa. Kirjojen tapahtumapaikkana on kuitenkin Mailiksen kesäpaikka Jyrkänkoskella sekä kaupunkiasunto Helsingissä. Alan on Suomessa useimmiten vierailevana tähtenä.
Tässä kirjassa on oikeastaan kaksi juonta, joiden odotin kohtaavan kirjan lopussa, mutta ne pysyivät melko irrallaan toisistaan. Ainoa yhdistävä tekijä on Mailis Sarka. Mailiksen vanhan ystävän Olli Seiskarin puoliso Hannele on kuollut jokin aika sitten epäselvissä olosuhteissa. Pian selviää muitakin hämäriä kuolemantapauksia, sairaaloissa ja kotihoidossa. Jäljet johtavat erääseen tiettyyn kuoleman enkeliin, ja myös Olli joutuu vaaraan.
Aivan oma juttunsa on Wallas-museoihin palkattava johtaja. Kaksi tasavahvaa hakijaa kilpailee paikasta. Mailis kuuluu Wallasvuon sukuun ja museon perustajiin, joten hän joutuu hiukan vastoin tahtoaan osallistumaan valintaan ja myös museon johtoon Wallasvuon pariskunnan pitkän ulkomaan oleskelun aikana. Myös Pariisissa poiketaan taiteen merkeissä, ja johtajakisassa hävinneen osapuolen kosto on suloinen.
Pääjuonena pitäisin kirjassa kuoleman enkelin jäljittämistä ja syytteiden todistamista, mutta myös Pariisin kuviot tarjoavat yllätyksiä kirjan loppusivuille saakka. Kirja ei aiheuta mitään sydämentykytyksiä, vaan on varsin leppoisaa luettavaa. Myös kirjan aluksi vanhahtavalta tuntuva kieli alkaa tuntua sivu sivulta sujuvammalta. Rakkautta ja romantiikkaakin on hyvin höysteenä. Lue vaikka koko sarja, Mailis on mukava tuttavuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!