Anna Jansson: Hämärän lapset

Gummerrus 2015, suom Sirkka-Liisa Sjöblom

Anna Jansson on yksi suosikeistani pohjoismaisen dekkariviihteen genressä. Mielestäni Jansson parantaa otettaan kirja kirjalta, ja Hämärän lapset oli todella jännittävää ja viihdyttävää luettavaa. Maria Wern –kirjat sijoittuvat Gotlannin saarelle, ja saaren historia sekä nykyaika on niissä isossa roolissa.

Edellisessä kirjassa rikoskomisario Maria Wern tapasi komean palomies-Björnin. Kirjan alussa Björn kosii Mariaa, ja häitä aletaan valmistella. Yksityiselämän kuviota ja hääjärjestelyjä sekoittaa kuitenkin Marian äidin kuolema, jonka myötä Maria joutuu käymään läpi lapsuuden traumoja. Myös Björnin ex-naisystävä pistää kapuloita rattaisiin minkä ehtii, ja melkein onnistuukin aikeissaan. Äidin kuoleman jälkeen näyttämölle astuu myös Marian veli, josta hän ei ollut aiemmin tiennyt mitään.

Marian lapset tapaavat kesäleirillä kiusatun ja kaltoinkohdellun Mirelan, joka ei tunnu leirilläkään pääsevän eroon kiusaajastaan. Kaksiset eivät ole kiusaaja-Månsinkaan taustat. Sitten Mirela katoaa, ja myös Marian lapset Emil ja Linda vedetään juttuun mukaan.

Samoihin aikoihin Visbyn Ronehamissa murhataan 92-vuotias, yksin asuva, entinen saksalainen sotilas Heinz Meyer. Kyläläisillä tuntuu olevan enemmän ja vähemmän salattavaa, varsinkin jo vanhalla Ella Funkella, joka jäi lapsena orvoksi ja eli kummallisen, rakkaudettoman elämän. Kylää ravistelee myös murtojen sarja.

Kirjassa palataan välillä ajassa taaksepäin toisen maailmansodan kauhuihin ja sen jälkinäytökseen, kun Samuel pakenee keskitysleiriltä ja lähtee etsimään morsiantaan Rutia, joka on luvannut odottaa Samuelia. Kirjassa on paljon juonikuvioita, jotka kohtaavat toisensa kirjan loppumetreillä ja moniin nykyhetken tapahtumiin löytyy selitys historian lehdiltä.

Kirjan erityispiirteenä edellisiin verrattuna on lapsen asema, julmuus ja kiusaaminen sekä entisinä aikoina että nykyhetkessä. Jännitys säilyy ihan viimeisille sivuille saakka, kun myös Maria ja hänen lähipiirinsä joutuu vaaraan. Ja kirjan lopussa jää leijumaan ilmaan uhka, joka saa odottamaan malttamattomasti seuraavaa Maria Wern –kirjaa.