Miksi kirjablogi?

Tervehdys rakkaat lukijat!

Monelle teistä olen tullut tutuksi Henkireikiä-blogini kautta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että useiden päivien ajan on pieni ääni sisälläni huudellut, että pitäisi alkaa kirjoittaa kirjablogia. Henkirei'istäni en toki luovu, siellä kirjoittelen edelleen kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mutta miksi sitten kirjablogi? Ajattelin, että kun kerran kaikenlaista muutakin elämästäni julkistan, niin miksi en sitten tätäkin puolta itsestäni. Kirjat ovat iso osa elämääni, teen töitä kirjojen parissa ja kirjallisuus on minulle myös rakas harrastus. 

Kirjastoalalla toimin nyt kolmatta vuosikymmentä. Paljon on tullut luettua, ja ikinä en ehdi kaikkea lukea mitä haluaisin. Viime vuodet olen myös pitänyt lukupäiväkirjaa. Näistä kuvista ehkä voitte päätellä, miksi halusin siirtyä kirjabloggaajaksi. Vai näyttääkö kovin ammattimaiselta:

Muistikirjani on sillisalaattia, käsin ja koneella kirjoitettuja muistiinpanoja ilman mitään kategorioita, kopioituja kirjojen takakansia jne. Ehkä on jo aika päivittää lukupäiväkirja nykyaikaan. Näitä käsinkirjoitettuja muistiinpanoja tulen silti vaalimaan rakkaina aarteinani, ja varmaan niihin palaan vielä monta kertaa.

Tästä tulee todellakin höyhenenkevyt blogi. Tuskin löydätte täältä yhtäkään korkeakirjallista teosta. Luen sitä mitä lukee keskiverto asiakkaanikin. Dekkareita ahmin, varsinkin pohjoismaiset dekkaristit ovat suosikkejani. Kaunokirjallisiin uutuuskirjoihin tartun mielelläni. Chick lit -kirjoja hotkin ahmaisupaloikseni. 

Saatattepa löytää täältä tietopuolistakin kirjallisuutta. Joskus tartun mielenkiintoisten ihmisten elämäkertoihin, varsinkin jos niissä on kuvaliitteitä. Muihin harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta selailen myös mielelläni, esim. käsityö-, puutarha- ruoanlaitto-, leivonta- ja luontokirjoja, saatanpa tarttua sisustuskirjaankin vaikka en mikään sisustaja olekaan. Joskus hurahdan huuhaajuttuihin, ja silmäilen ekologiseen elämäntapaan liittyviä kirjoja. 

Vaikein kysymys, minkä asiakas voi kirjastovirkailijalle esittää, lienee: Suosittelepa minulle jotain kivaa lukemista. Olen oppinut suhtautumaan tähän pyyntöön erittäin varovasti. Joskus olen intopiukeana suositellut asiakkaalle omia lempikirjojani, jotka eivät ole tälle kyseiselle asiakkaalle kolahtaneet ollenkaan. Olen päätynyt tämän pyynnön eri variaatioita kuullessani perusteelliseen tarvekartoitukseen. Mitkä ovat juuri tämän asiakkaan kiinnostuksen kohteet, mitkä ovat aikaisempia lempikirjoja tai -kirjailijoita? Muistan erään rouvashenkilön takavuosilta, joka aina halusi näitä suosituksia. Kriteereinä tosin oli, että ei saanut olla kotimaista eikä oikein ulkomaistakaan, ei rakkautta, jännitystä eikä varsinkaan politiikkaa eikä seksiä. Eikä oikein mitään muutakaan. Usein kasasin asiakkaalle umpimähkään kirjapinon, jonka hän kiikutti seuraavana päivänä takaisin todeten, että ei niistä mikään ollut hänelle mieleen. Ja sitten aloitettiin rumba alusta. Onneksi kuitenkin useimmat kirjaston asiakkaat ovat varsin kiitollisia palveltavia, ja ennenkaikkea tietävät mitä tahtovat. 

Henkireikiä on ehkä liian kotikutoinen ansaitakseen nimityksen life style -blogi. En ole edes pyrkinyt siinä kovin korkeaan tasoon, vaan kirjoittelen lähinnä omaksi ilokseni päiväkirjanomaisesti. Voin sitten palata teksteihini jälkeenpäin ja katsella, mitä sitä on tullut joskus puuhailtua. Iso ilo on, jos pikku Henkirei'istäni joku inspiroituu. Samalla periaatteella aion kirjoitella tätä Lukulampun valossa -blogia. Otan mielelläni vastaan lukuvinkkejä teiltä lukijoiltani. 

Tervetuloa seurakseni nojatuolimatkoille, toivottavasti viihdytte!