Pauliina Susi: Takaikkuna

Ihan ensimmäiseksi, hurjan paljon kiitoksia blogini saamasta kiinnostuksesta! Hiukan tulee paineita, kun moni odottelee lukuvinkkejä. Mutta parhaani yritän!

Tuosta muistikirjaversiosta luultavasti luovun, nyyh nyyh. Koen sen aika vaivalloiseksi tavaksi pitää lukupäiväkirjaa. Ikävä sitä kyllä varmasti tulee.

Pysytellään jännityskirjallisuudessa, tällä kertaa kotimaisessa. Pauliina Susi tuli minulle tutuksi "Ruuhkavuosi" -kirjallaan - mainio kertomus äidistä, jolla on vuodeksi kolme projektia: talo, gradu ja vauva.

Takaikkuna on ehdottomasti koukuttavin pitkään aikaan lukemani jännityskirja - vaikka ei sitä ainakaan meidän kirjastossa ole jännityskirjoihin luokiteltukaan. Mietipä, miltä tuntuisi jos pankki- ja bussikorttisi lakkaisivat yhtäkkiä toimimasta. Ja jos onnettomuuteen jouduttuasi sairaalassa todettaisiin, että et voi olla siinä koska heidän tietojensa mukaan olet kuollut. Jos joku tuntuisi koko ajan tarkkailevan sinua puhelimesi ja tietokoneesi kautta.

Ja tämä on vasta alkua Leia Laineen koettelemusten tiellä. Leia on mukana ProMen -projektissa, joka tarjoaa tukea seksiaddiktiosta kärsiville miehille. Uusi oikeusministeri Tarmo Häkkilä vastustaa projektia julkisesti, mutta hänellä on siihen myös omat syynsä - ministeri on sotkeutunut virtuaalisesti Leian alaikäiseen tyttäreen Viiviin ja haluaa tietenkin peittää jälkensä hinnalla millä hyvänsä. Land-o on virtuaalinero, joka palkataan peittelemään Häkkilän jälkiä ja joka valvoo monitoreistaan vähän kaikkia. Leia makaa puolustuskyvyttömänä kotonaan jalka paketissa, ja hermoilee, kun ei saa kiinni laivareissulla olevaa tytärtään. Viivilläpä onkin Tukholmassa salainen projekti - hän haluaa ottaa selvää brasiliaissyntyisestä isästään. Land-o tekee kaikkensa, ettei Viivi ehtisi paluumatkalle laivaan. Mutta ihan eri syystä kuin voisi kuvitella. Viivi ehtii laivaan viime tipassa, eikä tiedä mihin vaaraan joutuu. Myös Leialla on kotisohvallaan ihan fyysisiäkin uhkaajia. Apu tulee odottamattomalta taholta.

Vauhti kiihtyy loppua kohti, ja kirjaa on todella vaikea päästää kädestään kesken lukemisen, joten suosittelen varaamaan muutaman viikonloppuyön pelkästään Takaikkunalle. Väkisinkin tulee miettineeksi nettiajan tulevaisuudenkuvaa, voisiko kirjan virtuaalimaailma olla joskus totta ja onko se jossain määrin totta jo nyt. Pistää miettimään, mitä kaikkea tuleekaan netissä itsestään paljastaneeksi.

Loppua kohti roolit heittävät häränpyllyä eikä lukija enää ole varma ketkä ovat sankareita ja ketkä pahiksia. Virtuaalimaailmassa liikkuvaa vihollista on vaikea paeta, varsinkin kun ei tiedä kuka ja missä vihollinen on. Hyytävä, piinaava, todella koukuttava lukukokemus!