Eva Franz: Sininen huvila

Kustantamo S & S, 2017

Takakansi: Sininen huvila on Anna Gladista ketovan cozy crime -dekkarisarjan ensimmäinen osa. 

Tämä lause herätti henkisiä riemunkiljahduksia. Kirja vei mukanaan ensimmäiseltä sivulta saakka. Suositun Sininen huvila -blogin kirjoittaja Becca Stenlund on pahoinpidelty - tai ilmiselvästi yritetty murhata - raa´alla tavalla. Hänen pieni poikansa löydetään harhailemasta tieltä keskellä yötä. Pojan isä Peter on hermostunut blogin "nukkekotielämään", ja muuttanut tilapäisesti muualle. Beccaa ei tunnu häiritsevän miehen lähtö, hän päivittää blogiaan innokkaasti. Viime aikoina blogiin on kuitenkin tullut ikäviä kommentteja. Liikkeellä on trolleja mutta myös  muita, joilla on pahat aikomukset. Tappouhkauksiakin on tullut. 

Rikoskonstaapelit Anna Glad ja Rolf Monsson ottavat murhayrityksen tutkinnan hoitaakseen. Annalla on kotona avomies Måns, joka on yrityksensä konkurssin jälkeen työttömänä ja keskittyy konsolipeleihin. Niinpä Annaa ei haittaa tehdä pitkää päivää tutkimuksen parissa. Varsinkin kun laitoksen oma tietotekniikkaguru on lomalla, ja blogikommentteja tulee tutkimaan Tomas, jolla on nauravat silmät ja itsepäinen tukka.... Kun Rolfkin joutuu pois pelistä, jää tutkintavastuu yksin Annalle.

Aluksi hämmensi, kun henkilöiden nimet olivat ruotsinkielisiä, seassa vilahteli joku suomalainen Jarkko tai Jari. Hetken aikaa kesti ennenkuin tajusin, että tapahtumat sijoittuvat kuitenkin Suomeen. Eva Franz on bloggaaja itsekin, asuu Espoossa ja työskentelee Svenska Ylessä, joten tässä selitys.

Kirjailija heittelee lukujen väliin vuoropuheluja, joissa keskustelevat salaperäinen "Niko" ja ilmeisesti hänen isänsä. Keskustelut eivät ole ihan tavanomaisia vanhemman ja lapsen/nuoren välisiä ja lisäävät tarinaan kutkuttavaa jännitystä. Kuka on salaperäinen Niko ja onko hänellä tekemistä murhayrityksen kanssa?

Oman säväyksensä lukukokemukseen tuo aina  se, kun jutun keskiössä on pieni lapsi, tässä tapauksessa Peterin ja Beccan poika Bruno, joka selvästi on  nähnyt jotain, mitä ei saa sanotuksi. Murhaaja on vapaalla jalalla, ja kun Becca alkaa heräillä tajuttomuudesta, tulee hänelle kiire saattaa tehtävänsä loppuun. Loppuhuipennus on juuri sellainen, kuin kunnon dekkarissa pitääkin. Ja ratkaisua en ainakaan minä arvannut ennalta, vaan jännitys säilyy loppumetreille saakka.

 Lisää Anna Gladia niin minä kiitän!