Toinen osa Ellen Lähteen tutkimuksia. Myrkkykeiso-kirjassa tutuistuimme Ellen Lähteeseen, viehättävään kuusikymppiseen leskirouvaan, joka rakastaa puutarhanhoitoa, tekee puutarhamatkoja ja ratkaisee siinä sivussa rikoksia.
Kirjan alku sijoittuukin puutarhamatkalle Andalusiaan. Espanja-fanina nautin jo kovasti matkakuvauksesta, vaikka en ole koskaan Andalusiassa käynytkään. Matkanjohtajana toimii charmikas Carlos, johon Ellen tuntee vetoa. Eikä kiinnostus ole yksipuolista.
Vietetään matkan viimeistä iltaa. Sattumoisin hotellissa on häät, joissa hääparina ovat espanjalainen Carmen ja suomalainen Mikael. Hääpari on rakastunut ja onnellinen, mutta tuleva Suomen-anoppi ei ole kovin riemuissaan siitä, että häät pidetään Espanjassa. Sattuma sysää myös Ellenin häävastaanotolle, Carlos kavaljeerinaan. Häät päättyvät murhenäytelmään, ja yksi hääväestä palaa Suomeen sinkkiarkussa.
Kirjan jatko sijoittuu pääosin Turkuun, jonne Mikaelin ja Carmeninkin piti muuttaa asumaan. Onneton kuolemantapaus kuitenkin sysää Carmenin miniäksi Lohenkarin taloon, jossa komentoa pitää isäntä Heikki sekä hänen naapurissa asuva sisarensa Irma. Mikään ei ole niin kuin Carmen kuvitteli, Suomen kesä on kylmä ja sateinen eikä espanjalaiskaunotar ole tervetullut sukuun. Anopin kuolema ei ole ensimmäinen murhenäytelmä talossa.
Ellen ei usko kahteen sattumaan, vaan alkaa tutkia kuolemantapauksia. Verta ja suolenpätkiä on turha odottaa. Takakannen kuvaus "täydellistä luettavaa laiturin nokkaan" onkin hyvin kuvaava, kirja on harmitonta viihdettä vaikka dekkarigenreen sijoittuukin. Eri ikäpolvien rakkaustarinat ovat tarinassa isossa osassa. Nuori rakkaus ja sen sudenkuopat metoo-tyyliin sekä Tinder-tarinoiden vaarat. Yhteensattumat lukija arvaakin jo hyvissä ajoin tarinaa, mutta se ei häiritse lukukokemusta. 1970-80 -luvun päiväkirjamuistiinpanot johtavat tapahtumat nykyaikaan. Loppu on iloista luettavaa monessakin mielessä, ja odotan innolla seuraavaa osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!