 |
| Karisto, 2012 suom. Sirkka-Liisa Sjöblom |
Tartuin aikanaan vähän vahingossa Bauerin esikoisdekkariin Hautanummeen, ja pidin kirjasta kovasti. Tappajan katse -dekkarissa palataan Hautanummen maisemiin Shipcottin pieneen kaupunkiin Exmoorin nummen liepeille. Kirjassa palataan jonkin verran Hautanummen tapahtumiin, mutta kirjan voi hyvin lukea itsenäisenä teoksena, vaikka ei olisi edellistä kirjaa lukenutkaan. Hautanummesta tuttu Steven Lamb on kirjassa sivuroolissa 16-vuotiaana nuorukaisena.
Kirjan päähenkilö on kylään asettunut nuori poliisi Jonas Holly. Hänen vaimollaan Lucylla on pitkälle edennyt ms-tauti, ja Jonas on haudannut urahaaveensa voidakseen olla Lucyn tukena sairaudessa. Jonas on kotoisin Shipcottista, ja tuntee hyvin kylän asukkaat.
Koko kylä kauhistuu, kun halvaantunut leskirouva murhataan raa'asti vuoteeseensa. Pettymyksekseen Jonas ei saa tapausta tutkittavakseen, vaan paikalle hälytetään komisario Marvel joukkoineen. Marvel ei ole mikään mukava ihminen, ja Jonas on hänelle punainen vaate, joka tuntuu tekevän kaiken väärin.
Pian tapahtuu uusia murhia. Kaikki murhatut ovat omalla tavallaan toisten taakkana olevia vanhuksia, ja pian Jonas oivaltaa Lucyn olevan myös vaarassa sairautensa vuoksi. Jonas alkaa saada viestejä murhaajalta, ja hän aloittaa yölliset partiokierrokset kylän ihmisten turvaamiksiksi. Lucyn turvaksi hän jättää leipäveitsen, mutta riittääkö se turvaamaan Lucyn jos murhaaja päättää iskeä Jonaksen kaikkein rakkaimpaan?
Tunnelma kiristyy lumen saartamassa kylässä kohti loppuratkaisua. Menneisyydellä on sormensa pelissä murhaajan motiiveita mietittäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!