 |
| WSOY, 2013 |
Ajelin
neljänteen kerrokseen kuin euroopanomistaja, vedin haitarioven auki ja
annoin sen rämpsähtää perässäni kiinni niin että varmasti kuuluisi, kun
Maarasen tyttö saapui paikalle peräämään omaansa.
Jykevässä tammiovessa luki Saari Söder. Jotenkin se näytti harmoniselta, ajattelin vähemmän harmonisesti.
Painoin ovikellon pohjaan ja annoin sen soida pitkään. Sitten nostin sormeni ja jäin odottamaan. Ovi aukeni, ja ensimmäiseksi näin vaalennetut hiukset, ne jotka olin nähnyt takaa penkkaripäivänä ja joita olin monta kertaa vihan vimmassa kuvitellut K:n pään viereen, sängylle, toiselle tyynylle. Hieman sotkuiset, ohuehkot hiukset, ajattelin vahingoniloisesti. Kasvot olivat myös vaaleat, nenä pitkä ja nenällä silmälasit, turkoosiin vivahtavat sangat. Ahaa, ajattelin sekunnin murto-osassa, kuivakka rouva tohtori, juuri niin kuin olin ajatellut.
Hän piti ovea raollaan aivan kuin olisin ollut väkisin sisään pyrkivä jehovantodistaja. - Mitä asiaa?
- Haluaisin tavata maisteri Kristian Saaren, olen hänen oppilaansa, sanoin maisteri-titteliin tyytyväisenä. Stina Söder käänsi päänsä ja huusi: - Kristian, sua kysytään, joku oppilas.
Uutuuksien vastapainoksi hiukan vanhempaa nuortenkirjallisuutta.
Jykevässä tammiovessa luki Saari Söder. Jotenkin se näytti harmoniselta, ajattelin vähemmän harmonisesti.
Painoin ovikellon pohjaan ja annoin sen soida pitkään. Sitten nostin sormeni ja jäin odottamaan. Ovi aukeni, ja ensimmäiseksi näin vaalennetut hiukset, ne jotka olin nähnyt takaa penkkaripäivänä ja joita olin monta kertaa vihan vimmassa kuvitellut K:n pään viereen, sängylle, toiselle tyynylle. Hieman sotkuiset, ohuehkot hiukset, ajattelin vahingoniloisesti. Kasvot olivat myös vaaleat, nenä pitkä ja nenällä silmälasit, turkoosiin vivahtavat sangat. Ahaa, ajattelin sekunnin murto-osassa, kuivakka rouva tohtori, juuri niin kuin olin ajatellut.
Hän piti ovea raollaan aivan kuin olisin ollut väkisin sisään pyrkivä jehovantodistaja. - Mitä asiaa?
- Haluaisin tavata maisteri Kristian Saaren, olen hänen oppilaansa, sanoin maisteri-titteliin tyytyväisenä. Stina Söder käänsi päänsä ja huusi: - Kristian, sua kysytään, joku oppilas.
Uutuuksien vastapainoksi hiukan vanhempaa nuortenkirjallisuutta.
Emilia on runotyttö kuten kaimansa Emilia Byrd Starr, ja kirjoittaa runojaan "Jimmy-kirjaansa". Kristian Saari tulee ranskan kielen sijaiseksi Emilian luokalle pohjoiseen, kauas kotoa, ja Emilia alkaa kirjoittaa runojaan myös ranskaksi. Emilia haluaa Kristianin mielipiteen runoistaan, ja pian opettajan ja oppilaan välillä roihuaa kiihkeä romanssa. Molemmat osapuolet elävät kaksoiselämää: Emilialla on kiltti poikaystävä Tero, joka Kristianin rinnalla haalistuu näkymättömäksi. Kristianilla on Helsingissä avovaimo Stiina. Vähitellen Tero jää pois Emilian elämästä, sillä hän haluaa viettää loppuikänsä Kristianin kanssa. Kristian ei kuitenkaan jätä Stiinaa.
Kiihkeää romanssia kestää lokakuusta seuraavaan kesään. Sitten sijaisuus päättyy, ja Tero palaa entiseen elämäänsä. Emilia haluaa kuitenkin taistella rakkautensa puolesta.
Surumielinen, kiihkeä, romanttinen kirja kielletystä rakkaudesta. Tarinan lopun saattaa arvatakin, mutta jotain yllättävää loppuratkaisussa kuitenkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!