 |
| Otava, 2015 suom Oona Timonen |
Tartuin tähän kohukirjaan hiukan sillä asenteella, että kai tämä pitää lukea kun siitä niin paljon puhutaan. Kirja vei kuitenkin mukanaan jo ensimmäiseltä sivulta lähtien. Se on trilleri vailla vertaa, mutta myös tavattoman koskettava ihmiskohtaloissaan.
Rachel on luuseri kaikilla mittapuilla.Hän juo liikaa ja on juomisensa vuoksi menettänyt miehensä ja työpaikkansa. Rachel asuu ystävättärensä Cathyn nurkissa "väliaikaisesti", joskin väliaikaisuus on venähtänyt. Cathy yrittää kontrolloida Rachelin juomista siinä onnistumatta. Rachel puolestaan salaa työpaikan menetyksen Cathylta, ja matkustaa joka aamu samalla paikallisjunalla Lontooseen "töihin".
Rachel alkaa seurata radanvarsitalon pariskunnan elämää junan ikkunasta käsin. Samalla kadulla on myös Rachelin entinen kotitalo, jossa Rachelin entinen mies asuu uuden vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa. Rachel ei ole päässyt irti menneisyydestään, vaan ikävöi ex-aviomiestään ja soittelee ja tekstailee tälle jatkuvasti, partioipa joskus entisellä kotikadullaankin. Rachel keksii radanvarsitalon pariskunnalle nimet ja kuvittelee heille täydellisen elämän. Kerran hän kuitenkin näkee jotain, mitä ei olisi halunnut nähdä. Pian sen jälkeen pariskunnan nainen katoaa.
Pahaksi onnekseen Rachel on ollut katoamisyönä noissa maisemissa, humalassa toiveinaan tavata ex-miehensä. Rachel tietää nähneensä jotain tapaukseen liittyvää, mutta muistikuvat ovat humalatilan vuoksi hatarat, filmi on osittain täysin poikki. Jotain Rachel kuitenkin tietää ja kertoo tietonsa poliisille. Hän tulee kietotuneeksi tapaukseen yhä pahemmin, eikä lopulta ole itsekään turvassa.
Tarinan lopussa on sellaisia vaiheita, joita lukija ei ikinä olisi voinut kuvitella, eikä kukaan varmaan pysty arvaamaan loppuratkaisua ennalta. Rachel on sellainen henkilökuva, jota tulee ikävä, ja kirja oli pakko lukea loppuun viikonlopun aikana, vaikka olisi ollut paljon muutakin tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!