Mons Kallentoft: Viides vuodenaika

WSOY 2014, suom Laura Beck

Malin Fors -dekkari , joka on jäänyt minulta epähuomiossa lukematta. Maria Murvallin tapaus, joka ei ole antanut Malinille rauhaa, saa jatkoa. Maria on vaipunut omaan maailmaansa ja puhumattomuuteen koettuaan asioita, joiden pahuutta ei voi edes ajatella. Nyt Marian olisi tärkeää alkaa puhumaan, sillä muitakin naisia on jotunut kokemaan hänen kohtalonsa. Osa naisista on löydetty kuolleina, osa on vaipunut samanlaiseen mykkyyteen kuin Maria, kykenemättömänä kertomaan kokemistaan kauheuksista.


 Olinko minä tässä talossa? 
Olimmeko me täällä, minä ja Maria?
Kuuluvatko meidän kohtalomme yhteen? Eivätkö kaikkien maailman ihmisten kohtalot kuulu yhteen?
Mutta miten me tietäisimme, olimmeko täällä?Sinä näit minun vammani, Malin, näit Marian vammat. Sellaiset vammat pyyhkivät kaiken mielestä pois.

Malin suhtautuu työhönsä maanisella innolla.  Malin "kuuntelee tutkinnan ääniä". Hänelle myös puhuvat uhrit, joiden hyväksi hän ei enää voi tehdä muuta kuin etsiä syylliset. Ja pyrkiä estämään uudet uhrit. Huudot Malinin päässä kertovat, että uusia uhreja on tulossa, naiset kärsivät ja huutavat tuskaansa. Malinilla on kiire etsiä uhrit ja syylliset ja tehdä loppu järkyttävästä väkivallasta.

Kallentoftin kirjat ovat oikeastaan liian hirveitä ja silti niitä ei voi päästää käsistään. On pakko lukea vielä sivu tai pari, tai seuraava luku. Malin ja poliisiparinsa Zeke sekä muut poliisit käyvät tutkinnan ohessa läpi oman yksityiselämänsä solmuja. Malinille huutelee viinapiru aina välillä, joskin tässä kirjassa hiukan vaimeasti. Malinin huomiosta kilpailevat opiskelijatytär Tove sekä miesystävä Peter - lääkäri, joka haluaisi lapsen Malinin kanssa. Mutta mitä Malin itse haluaa? Onko hänestä enää äidiksi?

Järkyttävien raakuuksien vastapainoksi kirjan teksti on lähes lyyrisen kaunista. Malinilla on kuudes aisti, ja uhrit kertovat hänelle tarinaansa tuonpuoleisesta. Kaikkein herkimmille lukijoille kirja ei sovi. 

Oikeus olla ihminen on ansaittava. Sekä elämässä että kuolemassa. Olen tuntenut Jessican joskus lähelläni. Me lohdutamme toisiamme. Me leijumme vapaana avaruudessa joka kuuluu vain meille. 
Me autamme toisiamme nujertamaan pelon. Yksinäisyyden. Kaipuun saada elää vielä.