Sunnuntaiaamuni ahmaisupala. Kirjan lukemiseen kului noin tunti. Sen sisästämiseen paljon kauemmin.
Kirja kertoo ajasta ennen tekstiviestejä ja sen tekstit ovat pelkästään äidin ja Clairen toisilleen jääkaapin oveen jättämiä lappuja. Muuta kerrontaa ei ole. Näissä lapuissa kuljetaan pitkä tie yhteistä matkaa, joka loppuu ennen aikojaan.
Alice on 15-vuotias koululainen. Hän asuu yksinhuoltajaäitinsä kanssa.Hänen elämäänsä kuuluu myös poikaystävä ja muuta säpinää, paras ystävä Emma, pupu Peter. Isä asuu muuallla mutta on läsnä Clairen elämässä.
Äiti on kiireinen kätilö, joka on vähän kotona. Lappusten avulla viestitellään, riidellään, pyydetään anteeksi. Kun äiti sitten sairastuu rintasyöpään, lappusten sävy muuttuu. Tulee kuva, että äiti haluaa säästää tytärtään ikäviltä tosiasioilta. Clairea se harmittaa ja suututtaa.
Kirja nostaa pintaan ajatuksia ja ehkä myös kyyneleitä. Luulen, että tätä elämäntilannetta läpikäyviä äitejä ja tyttäriä se voisi auttaa käsittelemään asioita. Se kun on niin paljon helpompaa pikku lappusten avulla kuin kasvotusten. Jotenkin minulle jäi tunne, että äiti ja Claire ehtivät jutellakin, paljon. Kirjan loppu oli surullisuudestaan huolimatta valoisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!