 |
| Otava, 2018 |
Nyt on historiallinen hetki. Minä, Sofia Mikkola, alan kirjoittaa päiväkirjaa tuleville sukupolville. Voitte sitten tehdä minusta elokuvan tai elämäkerran, kun olen kuollut ja kuopattu.
Sofia on 14-vuotias, kasiluokkalainen, eli melkein aikuinen ja tyttöystäväainesta. Hänen perheensä muodostavat nolostuttava äiti, joka juoksentelee pihalla läpinäkyvässä yöpaidassa, sekä puolihullu Päivi-täti, joka asuu lähistöllä ja on käytännössä joka päivä paikalla. Unohtamatta Raipe Helmistä, koiraa, joka myös aiheuttaa välillä sekaannusta karkailemalla.
Sofia, Iines sekä kaksoset Jutta ja Jossu muodostavat tiiviin ystäväringin. Parhaisiin ystäviin kuuluu myös rinnakkaisluokkalainen Leo, jolla on isoveli Aleksi ja Aleksilla komea kaveri Perttu.
Sofia on hyvä englannissa ja matematiikassa mutta ei oikein pärjää matikassa eikä historiassa (oliko Mannerheim Urho Kekkosen veljenpoika, vai olivatko he serkuksia? Sotivatko talvisodassa Suomi ja Ruotsi?).
Olin vähän kipeä ja luin kirjan lähes kerralla alusta loppuun. Ja nauroin välillä ääneen. Kirja kertoo ihan tavallisten nuorten tavallisista asioista, koulusta, ihastumisesta, seurustelusta. Mutta se, miten asioista kerrotaan, kirjan kieli, on loistavaa. Välillä purevan sarkastista, välillä muuten vaan täynnä hersyvää huumoria. Kun Sofia kavereineen tarvitsee apua, rientää Päivi-täti paikalle. Päivi puhuu asioista niiden oikealla nimellä, eikä kainostele. Äiti rientää paikalle silloinkin, kun häntä ei tarvittaisi, esim. koulun juhliin valvojaksi - limboamaan.
Kirja on kiltti, siinä ei juuri kiroilla eikä kotibileissä kännätä. Lukioilaispojilla saattaa sivulauseessa olla oluttölkki kädessä.
Jos haluat ripustaa aivot narikkaan ja pitää muutaman tunnin hauskaa, se kannattaa tehdä tämän kirjan parissa - olitpa minkäikäinen vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!