Johanna Elomaa: Sukellus valoon - Mikko Paasi ja uskomaton pelastusoperaatio

Otava, 2018

Kirja kertoo heinäkuun 2018 tapahtumista Pohjois-Thaimaassa, missä juniorijalkapallojoukkueen 12 pelaajaa ja valmentaja jäivät loukkuun kallion sisään, kun tulvavesi tukki uloskäynnin. Jos tämä kirja olisi fiktiivinen psykologinen trilleri, se olisi loistava sellainen. Mutta tämä kirja on faktaa. 

Suomalainen sukellusyrittäjä Mikko Paasi oli keskeisessä roolissa Tam Luangin luolaston pelastusoperaatiossa. Yksi vahingonlaukaus nuoruuden rämäpäisyydessä on vaikuttanut Mikon koko elämään. Ihmisten mielissä hän on aina syyllinen, ja kaikki tiet tuntuvat nousevan pystyyn tulevaisuutta ajatellen. Mikko löytää rakkauden ja saa vaimonsa kanssa tyttären. Perhe päätyy Thaimaan paratiisisaarelle, missä Mikko toimii sukellusyrittäjänä. Koulutuksen ja kokemuksen avulla hänestä kehittyy alansa huippu. Nuoruuden tapahtumat eivät kuitenkaan anna rauhaa, ja Mikko haluaa hyvittää asiaa auttamalla ihmisiä parhaansa mukaan. Kun Tam Luangissa tarvitaan apua, Mikko pakkaa sukellustarvikkeensa ja rientää paikalle. 

Tilanne paikalla on kaoottinen. Pojat ovat olleen luolassa kaksi viikkoa, ja heille etsitään epätoivoisesti toista uloskäytävää, mistä pääsisi ulos luolasta. Sellaista ei kuitenkaan löydy. Paikalla on armeijan sukeltajia, ja reittiä luolaan saadaan raivattua sen verran, että pojille voidaan viedä ruokaa ja lääkkeitä. Vapaaehtoiset majailevat perhemajoituksessa, eikä heille suoda juurikaan huomiota. Mutta kun päädytään epätoivoiseen ratkaisuun tuoda pojat ja valmentaja ulos luolasta sukeltamalla, vapaaehtoisille tulee töitä. Heillä on parhaat varusteet ja ammattitaito. 

Operaatiota suunnitellaan pitkään ja huolellisesti. Vettä pumpataan pois tehokkailla pumpuilla,  mutta lähestyvät monsuunisateet uhkaavat täyttää luolan kokonaan vedellä. Aika käy vähiin, ja sukeltajat aloittavat raskaan operaation. Luolissa sukeltaessa näkyvyyttä ei juuri ole, varusteet peittyvät mutaan ja lakkaavat välillä toimimasta. Sukeltajat joutuvat luopumaan lähes kaikista turvaohjeista, joita normaalisukelluksessa käytetään. 

Ainoa keino saada pojat ulos luolasta on tuoda heidät nukutettuna. On käytettävä nukutusainetta, joka ei lamaa hengitysteitä. Luolassa on lääkäri, joka annostelee aineen, mutta sukeltajat joutuvat lisäämään sitä matkan aikana. Poikia varten kehtietään eräänlaiset paarit, joiden avulla heidät tuodaan luolastosta pois. Vieläkin on erittäin epävarmaa, saadaanko kaikki ulos elävinä.

Ensimmäisenä päivänä Mikko kumppaneineen saa tuotua ulos neljä poikaa hengissä. Vieläkään vapaaehtoisia ei juuri huomioda, vaan he saavat esim. odotella kyytiä majapaikkaansa kymmenen kilometrin päähän parisen tuntia. Kahtena seuraavana päivänä operaatio jatkuu. Sukeltajat tekevät töitä parin tunnin yöunilla ja vähällä ravinnolla, sillä luolissa ei ole mahdollista päästä vessa-asioille. Märkä- ja kuivapuvut ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja, toisessa uhkaa hypotermia ja toisessa lämpöhalvaus.

Kaikki tietävät, että tehtävä on äärettömän vaativa. Mutta kun Mikko kuvailee yksityiskohtaisesti sukeltajien reittiä poikien luo ja takaisin poikien kanssa, ymmärtää vasta, miten epäinhimillinen ja toivottoman tuntuinen tehtävä on, ja on suoranainen ihme, että kaikki pojat pääsivät elävinä ulos. Ilman kuolonuhria ei selvitty, sillä yksi sukeltaja menetettiin oparaation aikana. 

Kun pojat ovat ulkona, vapaaehtoisista tulee äkkiä juhlittuja sankareita. Nimikirjoituksia kirjoitetaan, yövytään sviiteissä ja niin kauan kuin sukeltajat ovat Thaimaassa, he ovat kuninkaan vieraita. 

Kirjassa palataan välillä Mikon lapsuuteen ja nuoruuteen. Hänen läheisensä kertovat tuntojaan operaation ajalta, kun heille tihkuu tietoa lähinnä tiedotusvälineideistä. Mikko yrittää välillä lähettää rauhoittavia tietoja kertomatta, millaisessa hengenvaarassa hän on poikia pelastaessaan.

Vihdoin näyttää siltä, että nuoruuden teot on hyvitetty. Kirjan luettuani vasta tajusin, millaisia sankareita nämä vapaaehtoiset sukeltajat ovat. Mikko kumppaneineen on ansainnut kaiken huomion ja juhlimisen. Kukaan heistä ei varmaankaan palannut Thaimaasta samoina ihmisinä, kun olivat sinne lähtiessään.