Kristiina Ohlsson: Sairaat sielut

WSOY, 2018

"Tämä tarina on keksitty. Mahdolliset yhteydet todellisuuteen ovat silkkaa sattumaa. Romaanin maantieteellisten tapahtumapaikkojen suhteen olen ottanut tiettyjä vapauksia. Niille, joita huolestuttaa, onko pappila oikeasti olemassa, voin sanoa että olkaa rauhallisin mielin. Vastaus on ei. Ainakin sikäli kun minä tiedän..."

Kirjassa esiintyy todellakin sairaita sieluja, jotka piiloutuvat arkisen ulkokuoren taakse. Anna ja David ovat ostaneet vanhan pappilan ja muuttaneet Tukholmasta Kristiansandiin. Elämän pitäisi olla täydellistä, mutta kuitenkin kauhu asettuu taloksi pappilaan. Tavaroita siirtyy paikaltaan, kuiskauksia kuuluu, pihalla seisoo joku. David epäilee, että Annan mielenterveys on taas järkkynyt. Anna on varma, että pappila on kirottu. Hän kaipaa takaisin Tukholmaan, turvaan kauhulta.

Pappilasta liikkuu myös huhu, jonka mukaan sen kellarissa on tapahtunut järkyttäviä asioita. Mutta eihän pappilassa ole edes kellaria.

Kolme ihmistä on kadonnut. Fannyn ja Lydian kohtalosta ei kukaan tiedä. Fannyn isä Gunnar haluaa pysyä toivossa, että hän saisi joskus tietää, mitä Fannylle on tapahtunut, ja onko hän vastoin kaikkia todennäköisyyksiä sittenkin elossa. Äiti Alice haluaa tehdä surutyönsä loppuun ja jatkaa elämää ilman tytärtä.

Kolmas kadonnut, Lukas, palaa, mutta julmasti pahoinpideltynä ja muistinsa menettäneenä. Hän palaa helpottuneiden vanhempiensa luo, mutta haluaa kiihkeästi selvittää, mitä on tapahtunut, ja onko hänellä itsellään kenties osaa tapahtumien kulkuun. Varsinkin, kun hänellä ja Fannylla on myös yhteistä menneisyyttä. Katoamisia yhdistää palamaan syttynyt puu ja tietty merkki. Ja kun puu taas syttyy, kauhu palaa. Onko nyt seuraavan uhrin aika?

Jännittävä, taitavasti kirjoitettu trilleri. Minulle tarina aukesi vähän takkuisesti, ehkä ei ollut oikea aika tälle kirjalle. Itse taidan olla niin paatunut, etten yöuniani menettänyt tämän takia. Näinkin saattaa kuitenkin käydä. Ehkei kannata lukea viimeiseksi illalla yksin kotona ollessaan.