Olin reissussa pelkillä käsimatkatavaroilla, joten en halunnut kuskata painavia kirjoja mukanani. Johanna Tuomolan Vielä kerran on ensimmäinen puhelimen näytöltä lukemani e-kirja. Fyysinen kirja on edelleen suosikkini, mutta kýllä näissä e-kirjoissakin on puolensa. Kirjastojen kokoelmissakin näitä on jo hyvin saatavana. Ei maksa mitään ja palautuu itsestään laina-ajan päättyessä. Kätevää! Aika paljon kuitenkin silmät rasittuivat näyttöä tihrustaessa, joten pitkään en voinut kerralla lukea. Tabletti olisi varmaan kätevämpi tähän tarkoitukseen.
Tämä teos on ilmestynyt vuonna 2015. Päähenkilö Eero Lampinen on kunnallispoliitikko, kasinonomistaja, iso kiho joka asustelee yksin hulppeassa talossaan. Lapsiakin on siunaantunut tilapäisistä suhteista, mutta Eero on kuitannut äidit hiljaisiksi rahalla, ja huolehtinut epävirallisesti lastensa toimeentulosta.
Kirjan ensimmäisistä riveistä selviää, että Eeron päivät ovat luetut. Häikäilemättömällä bisnesmiehellä vihamiehiä riittää enemmän kuin hän itse edes ymmärtää. Naapurin nahjusmainen Simo Pitkämö joka jollain ihmeellisellä tavalla on saanut itselleen ahkeran ja kiltin vaimon Thaimaasta, kaksi kaunista tytärtä ja poikakin on tulossa. Simo kantaa kaunaa Pekalle, joka ei auta hantä saamaan mökkihankettaan läpi. Perheestä haaveilee Pekkakin, ja lastensä äidiksi hän havittelee kasinoemäntä Irina Matikaista. Irina on naimisissa maansiirtourakoitsija Osmo Matikaisen kanssa, mutta Pekka on varma, että Irene pian jättää velkaantuneen miehensä ja asettuu emännöimään Pekan hulppeaa taloa lapsikatras helmoissaan.Osmon juoppo yrittäjäkaveri Kari paljastaa Osmolle, mitä pikkuvaimo puuhailee Lampisen kanssa.
Lampisen perässä on pitkään ollut poliisi, joka haluaa saada Lampisen vastuuseen vilunkipuuhistaan, mutta Lampinen on liukas kuin kala. Poliisi tulee eläköidyttyään juhannusyönä hieromaan sovintoa Pekan kanssa, mutta saakin terassilla istuessaan luodista. Selvää on, että luodin oli tarkoitus osua Pekka Lampiseen. Kuka on murhayrityksen takana? Osmoa epäillään. Simo ei muista juhannusyön tapahtumista mitään humalatilansa vuoksi, ja uskoo itse olevansa ampuja. Paikalla oli myös lakimiestytär Linda, yksi aviottomista, ilman isää kasvaneista lapsista.
Olen pitänyt kovasti Johanna Tuomolan Julia Takalosta kertovasta dekkarisarjasta, jonka toisen osan esilukijana minulla oli ilo olla. Tämä vanhempi dekkari myös upposi hyvin. Pidin taitavasta juonen punonnasta. Tuomola ei aliarvioi lukijaa, vaan heittelee taitavia täkyjä eri suuntiin. Ja kun loppuratkaisu hiljalleen alkaa häämöttää, lukijan rinnassa läikähtää mukavasti: juuri noin sen kuuluukin mennä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!