 |
| Myllylahti, 2017 |
Eija Piekkarin dekkarit sijoittuvat tänne kotinurkilleni, Hollolaan, Herralaan, Hämeenkoskellakin poiketaan. Toisaalta se antaa lukukokemukselle ihan uudenlaisen kulman, kun tapahtumapaikat ovat tuttuja. Nyt, kun näitä kirjoja on tullut muutama luettua, huomaan tuon tuttuuden enemmän häiritsevänä asiana kuin etuna. Mutta tämä häiriötekijä on omassa päässäni, eikä tee kirjaa sen huonommaksi.
Kirjan alussa on henkilöluettelo, mikä onkin ihan hyvä juttu. Päähenkilö Kristiina Elon ja hänen perheensä lisäksi kirjassa on paljon oleellisia henkilöitä, jotka liittyvät kiinteästi kirjan juoneen. Ja sitten niitä epäoleellisia, jotka on tungettu kirjaan ikäänkuin täytteeksi eikä heillä ole oikeastaan osaa eikä arpaa tapahtumissa. Kuten veljekset Kasola, jotka kulkevat sahtikannun kanssa talosta taloon. Tämä asia tuntuu hiukan muinaisjäänteeltä, nykyään ei niin vaan poikkeilla kenenkään luona kutsumatta mikä toisaalta on sääli. Mutta jos olisin poliisi-Kristiina ja joka ikinen ilta, kun töistä kotiin tulisin ja sahtirinki istuisi keittiössä, niin voisi kyllä hihat palaa. Krisse nielee kiukkunsa ja saakin porukasta puristettua joitain tiedonmurusia, useimmiten. Veljesten lempinimet Keppi-Kasola ja Kaulaliina-Kasola myös nostavat jostain syystä niskakarvani pystyyn. Mikseivät he voisi olla esimerkiksi Masa ja Pertsa, tai jotain muuta vähän vähemmän mielikuvituksellista.
Tämän ei-niin-imartelevan johdannon jälkeen voin todeta, että kirjan tarina tiivistettynä on ihan ok. Krisse käy hoidoissa Rantapuun pariskunnan luona, Liinu Rantapuu on vyöhyketerapeutti ja hänen miehensä Marko hieroja. Pariskunta tekee töitä kotonaan, ja erään hoitokerran jälkeen Krisse ja Marko heräävät Rantapuiden kellarihuoneeseen lukittuna vailla mitään mielikuvaa siihen johtaneista tapahtumista. Filmi katkeaa siinä kohtaa, kun he muistelevat nauttineensa Krissen hoitojen jälkeen Liinun hyväätekevää, mutta varsin karvaanmakuista yrttijuomaa. Kun päivä koittaa ja päät selviävät, Liinu on kadonnut. Niin myös musta matkalaukku.
Liinu löytyy väkivaltaisesti kuolleena, ja alkaa selvitystyö, jonka kohteena on tietenkin lähipiiri, ykkösepäiltynä aviomies Marko. Viime aikoina on lähipiiriin ilmestynut outoja ihmisiä, kuten käsityöyrittäjä Niina Haikasen vuokralainen Juha Juurmäki, joka on oudon kiinnostunut pikkupojista, kuten Krissen Manusta. Sekä poliisiaseman tutkintasihteerin, Riikka Aaltosen "tanssipari" ja miesystävä Jaakko Ylivirta, jonka käytös on vähintäänkin kummallista. Riikka vaikuttaa siltä, että hänellä on asperger, joten hän ei välttämättä osaa lukea iihmisten mielialoja. Eikä heti huomaa, että Jaakon seura käy vaaralliseksi.
Monien juonenkäänteiden jälkeen loppuratkaisu on ihan looginen, jopa ennalta-arvattava. Mutta ihan kelpo dekkari tämä kuitenkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!