 |
| Myllylahti, 2017 |
Hämeenlinnan seudulle sijoittuva esikoisdekkari. Tuula Kalliokoski sairastaa akuuttia leukemiaa, eikä hänellä ole kauaa elinaikaa jäljellä. Hän katoaa Kanta-Hämeen keskussairaalasta ja löytyy kuristettuna erään erakoituneen leskirouvan, Eeva Rautiaisen pihakaivoista.
Rikoskomisario Hannu Savolainen alkaa selvittää murhaa, mutta ei tiimeineen pääse puusta pitkään. Kollegat jopa paheksuvat sitä, että Hannu tuhlaa aikaansa etsimällä menneisyydestä motiivia murhalle eikä keskity nykyaikaan. Murha ei jää ainoaksi, ja jäljet tuntuvat johtavan kauas menneisyyteen, lakkautettuun Rauhan mielisairaalaan ja sen menehtyneeseen potilaaseen.
Savolainen on kissansa kanssa elelevä leskimies, joka on taipuvainen melankoliaan, jopa masennukseen vaimonsa kuoleman jälkeen. Aikuiset lapset ovat kaukana, joskin heihinkin saamme tutustua kirjan loppuvaiheessa.
Ihan kelpo esikoisdekkari, joskin juonen käänteen ovat turhankin lennokkaat ja niin kaukana todellisuudesta, että se häiritsi ainakin minun lukukokemustani. Valitsen yleensä kirjani sen mukaan, että sen tapahtumat voisivat jollain - vaikka kaukaakin haetulla - tavalla olla totta. Hannu Savolainen oli kuitenkin mukava tuttavuus, ja kun ilmaan jäi leijailemaan hitunen romantiikkaakin, niin mieluusti luen jatkossakin hänen tutkimuksistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!