 |
Schilds & Söderströms, 2013
Luin siis sarjan neljännen osan Uinu paju pienoinen epähuomiossa ensimmäiseksi, ja halusin palata ihan alkuun, joten etsin käsiini tämän Nousuvesi-kirjan. Tässä ensimmäisessä osassa pääsin palaamaan Olivia Rönningin poliisiopiskelija-aikoihin, ja selitys tuli myös sille, miten Tom Stilton on joutunut kadulle kodittomaksi poliisinuraltaan.
Olivia edesmennyt isä on aikanaan tutkinut selvittämättömäksi jäänytta tapausta, jota kutsuttiin nimellä "rantamurha". Olivia päättää jatkaa tutkimuksia harjoitustyönään. 23 vuotta aikaisemmin on Ruotsin länsirannokolla Nordkosterin saarella tapahtunut raaka murha. Nuori, raskaana oleva nainen on murhattu tekemällä rantahiekkaan kuoppa, johon nainen on haudattu kaulaansa myöten, ja annettu sitten nousuveden hoitaa tehtävä loppuun. Koskaan ei saatu selville naisen henkilöllisyyttä. Tapahtumalla oli silminnäkijä, silloin 9-vuotias pikkupoika.
Kirjan toinen juonilinja sijoittuu Tukholmaan, missä pahoinpidellään raa'asti asunnottomia. Pahoinpitelyt nauhoitetaan ja ladataan nettiin. Yksi uhreista kuolee, ja tapauksen muututtua murhaksi poliisikin kiinnostuu.
Vielä kolmaskin juonilinja löytyy. Bertil Magnusson on rikas monikansallisen kaivosyhtiön toimitusjohtaja. Yhtiön toimet ja luvansaantimenetelmät eivät oikein kestä päivänvaloa. Sitten Bertil alkaa saada kiristyspuheiluita, joissa on nauhoitettuja keskustelunpätkiä. Keskustelut sisältävät aineistoa, joka ei saa missään nimessä joutua julkisuuteen, ja Bertil aloittaa epätoivoisen yrityksen jäljittää alkuperäiset nauhat.
Sivujuoniakin on moninaisia. Seuralaistyttöpalveluita, häkkitappeluita ym vähän liikaakin yhteen tarinaan, ja osa juonista ei tunnu liittyvän tarinaan millään lailla. Aika lailla hämmennystä omalla kohdallani herätti tuo, että tosiaan luin sarjan neljännen osan Uinu paju pienoinen ennen tätä ensimmäistä. Tom Stilton oli neljännessä osassa komea ja terävä, poliisia auttava ex-poliisi. Nousuvedessä hän on onneton, koditon, kadulla elävä alkoholisti Jelle. Nousuvedessä esiintyy muitakin henkilöitä, jotka Uinu paju pienoinen -kirjassa nousevat tärkeämpään osaan, mutta tässä he herättävät pelkästään hämmennystä.
Kyllähän nämä kaikki tarinan juonteet sitten varsin taitavasti kurotaan yhteen kirjan loppua kohden. Hiukan sillisalaattimainen maku kirjasta kuitenkin jäi. Loppuratkaisun aavistin jo kirjan loppumetreillä, joskin toivoin olevani väärässä, nimittäin vähän liian paksulta ja epäuskottavalta se tuntui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!