 |
| Otava, 2015 |
Toisin kuin useimmissa Jungstedin kirjoissa tämän kirjan miljöönä oli Gran Kanaria eikä Gotlanti. Tämä miellytti minua, ihmistä jolla on ikuinen kaukokaipuu lämpimään. Tapahtumat ovat eksoottisia. Kaksi nuorta naistaa löytyy raa´asti murhattuna ja aseteltuna kuuluisien maalausten asetelmiin. Kuka on tämä taidetta tunteva murhaaja ja mikä on hänen motiivinsa? Saaren syrjäisellä rannalla sijaitsee joogakeskus Samsara Soul, joilla murhatuilla naisilla on yhteys. Karismaattinen joogaohjaaja Samsara ei Frank on epäiltyjen listalla.
Kanarian poliisi rientää murhapaikalle päällikkönään Diego Quintana. Sara Moberg on ruotsalainen toimittaja, joka on asunut saarella jo parikymmentä vuotta perheensä kanssa. Hän saapuu murhapaikalle pian poliisin jälkeen, eikä voi pitää näppejään erossa murhatutkimuksesta. Apunaan hänellä on lähetystön työntekijä Kristian, entinen poliisi, joka on menettänyt mahdollisuutensa tehdä poliisin työtä Ruotsissa virantoimituksessa sattuneiden traagisten tapahtumien seurauksena. Koska Quintanalla on lämpimiä tunteita Saraa kohtaan, hän saa sisäpiirin tietoja poliisilta helpommin kuin toimittajat yleensä. Toki Diego luulee, että Sara haluaa tietoja lehtijuttuja varten, mutta pian Sara ja Kristian ovat tapahtumien keskiössä. Työtoveruus muuttuu pian ystävyydeksi.
Välillä palataan ajassa taaksepäin. Sillon päähenkilönä on nuori kanarialaisnainen Adriana sekä hänen poikansa David. Adriana menettää miehensä merelle ja jää kahden Davidin kanssa. Elämä ei ole helppoa, mutta Adriana pääsee aloittamaan uuden elämän. Kunnes hänen elämäänsä astuu Samsara eli Frank, ja Adriana rakastuu palavasti. Näin hänelläkin on yhteyksiä joogakeskukseen ja myös motiivi ainakin toiseen murhista.
Luin kirjaa melkein puoleenväliin hiukan turhautuneena. Se ei ikäänkuin lähtenyt lentoon. Mutta sitten alkoi tapahtua, ja loppuosa oli niin jännä ettei kirjaa voinut laskea käsistään. Murhaaja paljastuu lukijalle jo hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua, mutta se ei häirinnyt kirjan loppuosan tapahtumia, jotka vyöryivät melkoisella vauhdilla. Ja kuten hyvässä dekkarissa, tässäkin joku joutuu pahaan pulaan vielä ihan loppumetreillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!