Valheiden vangit -dekkarin jälkeen halusin perehtyä Johanna Tuomolan muihinkin jännityskirjoihin ja aloitin tästä Tuomolan ensimmäisestä dekkarista. Päähenkilö Noora Nurkka on Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli. Hän joutuu kuitenkin jättämään työnsä lastensa isän tekemän kuprun vuoksi. Noora aloittaa työt Lohjan poliisilaitoksella. Taloudellinen tilanne pakottaa Nooran kahden lapsensa kanssa asumaan isänsä hevostilalle. Nooran vanhemmat ovat eronneet Nooran ollessa ihan pieni, ja isä on jäänyt Nooralle tuntemattomaksi.
Myllylahti, 2009 |
Valheiden vangit -dekkarin jälkeen halusin perehtyä Johanna Tuomolan muihinkin jännityskirjoihin ja aloitin tästä Tuomolan ensimmäisestä dekkarista. Päähenkilö Noora Nurkka on Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli. Hän joutuu kuitenkin jättämään työnsä lastensa isän tekemän kuprun vuoksi. Noora aloittaa työt Lohjan poliisilaitoksella. Taloudellinen tilanne pakottaa Nooran kahden lapsensa kanssa asumaan isänsä hevostilalle. Nooran vanhemmat ovat eronneet Nooran ollessa ihan pieni, ja isä on jäänyt Nooralle tuntemattomaksi.
Nooran työura Lohjan poliisissa alkaa murhatutkinnalla, kun Lohjanjärven rannasta löytyy naisen ruumis. Onko Saara Hallamaa tehnyt itsemurhan kuultuaan syöpänsä uusineen? Vai onko kyseessä sittenkin murha? Monellakin henkilöllä Saaran lähipiirissä olisi ollut sekä tilaisuus että motiivi päästää Saara päiviltä. Saara ei ole ollut kaikkein uskollisin aviovaimo. Onko mustasukkainen aviomies menettänyt malttinsa vai onko kyseessä sittenkin rannalle jätetty rakastaja? Saaran siskolla Sinillä on myös yhtä sun toista hampaankolossa Saaraa kohtaan.
Noora tasapainoilee työn ja yksinhuoltajan haasteiden välissä, parinaan hurmaava poliisikollega Mario. Monen mutkan kautta Noora nitoutuu osaksi työyhteisöä, ja lapsuuden salaisuudetkin alkavat ratketa sitä mukaa kun langat murhaajan ympärillä kiristyvät.
Juonilinjat kulkevat lomittain ja jännitys säilyy ihan viimeiselle sivulle saakka. Taidanpa jatkaa Tuomolan dekkareiden parissa odotellessani jatkoa Valheiden vangeille.
Juonilinjat kulkevat lomittain ja jännitys säilyy ihan viimeiselle sivulle saakka. Taidanpa jatkaa Tuomolan dekkareiden parissa odotellessani jatkoa Valheiden vangeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!