Maaliskuun yhdestoista päivä vuonna 2014 sairastun masennukseen. Menen psykiatrin vastaanotolle itsenäni ja kävelen ulos mielenterveyspotilaana.
 |
| S&S 2016 |
Kirjailija Pauliina Vanhatalon rehellinen kertomus omasta masennuksestaan. Aihe on liiankin tuttu ja kirjaan oli todella helppo samaistua. Joka sivulta löysin kappaleen itsestäni. Vaikka en kirjailija olekaan, kirjoitan paljon ja masennuksen suossa on tullut itsekin rämmittyä. Introverttiys, kyllä. Erityisherkkyys, kolahti sekin.
Jäin kirjailijan tavoin miettimään, mikä on sairautta ja mikä ihmistä itseään. Onko sairautta se, että väsyy hälyyn ja ihmisten virtaan? Ja se, että tarvitsee joka päivä aikaa itselleen ja yksinoloon, että pystyisi suoriutumaan työstään sekä myös äidin ja vaimon roolista? Rajanveto on vaikeaa. Toki kun masennus vie toimintakyvyn ja ilon elämästä, on lääkitys tarpeen.
Ihana, rehellinen kirja. Ei ollenkaan masentava. Hyvä kirja masentuneille ja introverteille. Ja heidän läheisilleen. Ja niille, jotka eivät ole masentuneita ja/tai introvertteja, mutta haluavat oppia ymmärtämään sellaisia. Oli myös mielenkiintoista perehtyä kirjailijan työhön ja sen kipukohtiin, hylkääviin kirjeisiin ja myös onnistumisen iloon. Miltä tuntuu kun kysytään, miltä tuntuu olla ei-niin-suosittu kirjalija. Miltä tuntuu, kun rakastaa perhettään niin että kipeää tekee, mutta ei kuitenkaan jaksa arkea perheen kanssa. Ikään kuin tarvitsisi lomaa omasta elämästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!