 |
| Otava 2005, suom. Sanna Manninen |
Elämäkertamainen romaani riippuvuudesta ja läheisriippuvuudesta. Jälkisanoissa Katerina Janouch toteaakin: Tietenkin tunnen erittäin hyvin sen arkipäivän helvetin, josta kirjoitan. Olen kokenut sen.
Kirjan kertoja-minä on Marisa, avioliittohelvetissä elävä äiti ja vaimo. Marisa on pienen pojan yksinhuoltaja, kun Rickard tulee hänen elämäänsä. Rickard on humalassa tavattaessa, ja jatkaa humalassa oloa koko avioliiton ajan. Useasti lukiessa mietin, mikä saa naisen jäämään tällaiseen liittoon ja hankkimaan vielä liudan lapsia alkoholistimiehen kanssa. Rakkaus tuntuu sokaisevan silmät ja sumentavan järjen. Rickard on kiltti aviomies ja hyvä isä silloin kun on läsnä perheelleen. Mutta kun viikonloppu lähestyy, Rickard katoaa omille teilleen ja Marisa huolehtii yksin kodista ja lapsista. Ja uskoo kerta toisensa jälkeen Rickardin lupauksiin raitistumisesta.
Rickard myöntää lopulta itsekin ongelmansa ja suostuu hoitoon. Hetken näyttääkin siltä, että raitistuminen on tosiasia. Mutta sitten kuvaan tulee mukaan Madame Kokaiini, ja helvetti jatkuu ja pahenee.
Jokaisen alkoholistin kanssa elävän tulisi lukea tämä kirja. Se on sairauskertomus, mutta sairas ei ole pelkästään käyttäjä vaan myös läheinen, joka peittelee ja selittelee ja näin ollen mahdollistaa päihteiden käytön. Myös raitis alkoholisti on sairas, ja retkahtaminen on aina yhden ryypyn päässä. Kirja on myös tarina selviytymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!