 |
| Myllylahti, 2016 |
Komarov näki jo kaukaa, minne häntä kuljetettiin. Polun päässä, aivan aluetta ympäröivän kiviaidan kupeessa, ammotti maahan kaivettu kuoppa. Sen vieressä makasi avonainen, höyläämättömästä laudasta tehty ruumisarkku, jonka kansi oli avoinna. Komarov tunsi, kuinka kaikki voima hänen ruumiistaan katosi. Hänen polvensa notkahtivat.
Minun puolestani voimme haudata tämän asian.
Arttu Tuomisen Muistilabyrintti-kirja oli mielestäni yksi parhaita kotimaisia dekkareita viime vuonna. Kannattaa lukea Muistilabyrintti ennenkuin tarttuu Murtumispisteeseen. Tässäkin kirjassa ovat päähenkilöinä poliisit Janne Rautakorpi ja Liisa Sarasoja.
Janne Rautakorpi on viettänyt vuoden sairaalassa psykoosissa ja on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle Porin poliisista. Vanhempi konstaapeli Liisa Sarasoja sekä muut väkivaltayksikön työntekijät kamppailevat resurssipulassa Rautakorven jälkeen. Tilannetta helpottaa, kun Rautakorven tilalle palkataan outo ylikonstaapeli Ilari Strand.
Kirjassa liikutaan kahdessa ajassa. Kirjan alussa 16-vuotias Markus Dahlman pakenee kotoaan väkivaltaista isäänsä, lähtee merille ja pestautuu myöhemmin muukalaislegioonaan. Hänestä kasvaa palkkasoturi ja tappaja. Markuksen mieltä jää vaivaamaan Sara-sisko, joka hänen lähtiessään on vauva ja jää väkivaltaisen isän ja alkoholisoituneen äidin huollettavaksi.
Porissa liikkuu raiskaaja, joka ei jätä jälkiä itsestään uhreihin. Porin poliisia kuormittaa erityisesti Veljeskunnaksi itseään nimittävä rikollisjengi, joka on siirtynyt pääkaupunkiseudulta Poriin. Sitten tapahtuu rikos, joka ravisuttaa koko Suomea. Rautakorpi halutaan osaksi tutkintaa ulkopuolisena asiantuntijana. Miten vasta psykoosista toipumassa olevan Rautakorven mielenterveys kestää nämä kuviot?
Liisa on alkanut seurustella vakavissaan poliisi Juha Lahdenperän kanssa. Juhasta on kiinnostunut myös hänen poliisiparinsa Tiina. Ja kaiken keskellä aiheuttaa sekaannusta myöskin muistilabyrintistä tuttu Einari Mollberg eli Mulperi, joka havittelee väkivaltayksikön johtajan paikkaa Eero Katajan eläköityessä. Mutta tuttuun tapaansa Mulperi sooloilee taas vähän liikaa ja saa aikaan sekaannusta ja jopa vaaratilanteita.
Kirjassa on hurjasti sivuja, mutta se pitää otteessaan alusta loppuun asti. Joskin kirjan loppuessa ei ole saatu vastauksia läheskään kaikkiin kysymyksiin. Tämä enteilee jatkoa Murtumispisteelle, ja kirjan takakannessa mainitaankin Labyrintti-kirjasarja, joten luultavasti saamme nauttia Arttu Tuomisen kerronnasta ja kirjan henkilöiden seurasta jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!