Myllylahti, 2015 |
Kirjan tapahtumissa lapset ja nuoret hairahtuvat usein huonoille teille. Huume- ja alkoholikokeiluja, näpistyksiä, häiriköintiä. Kaija kutsutaan paikalle, ja Kaija kutsuu vanhemmat paikalle. Nuoren tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, minkä kannan vanhemmat ottavat. Nuori, jonka vanhemmat vähättelevät asiaa ja syyllistävät viranomaisia, saa rauhassa jatkaa huumekokeiluaan, kunnes ollaan niin syvällä että aikuisten apu ei enää tavoita.
Sosiaalityöntekijä on usein puun ja kuoren välissä. Vaikka tietäisi,
että perheessä on asiat huonosti ja on vaan ajan kysymys, milloin jotain
todella vakavaa tapahtuu, ei ole keinoja puuttua. Resursseja
vähennetään koko ajan, ja työtä pitäisi priorisoida tuottavampaan
suuntaan. Ottaako lapsi huostaan ennekuin jotain todella kamalaa
tapahtuu, ja ottaa se riski että tulee syytetyksi aiheettomasta
huostaanotosta? Useimmat vanhemmat kai kuvittelevat olevansa täysin
päteviä huoltajia lapsilleen. Kunnes jotain kamalaa tapahtuu. Useimmat
meistä muistavat pienen tytön kamalan kohtalon muutaman vuoden takaa.
Raskaan työn vastapainona Kaijan siviilielämä on varsin rauhallista.
Perheeseen kuuluu lukioikäinen Ville-poika, jonka Kaija on kasvattanut
yksin. Sekä koira Kaivuri, jonka kanssa ulkoilemisesta Kaija nauttii
vapaa-aikanaan. Seurustelukumppanina kiltti poliisi Malinen, joka kantaa
omaa perhe-elämän taakkaansa mukanaan. Työelämän tragediat Kaija kohtaa
viileänä ja vahvana, ja työkaverit poliisilaitoksella usein
ihmettelevät, miten eleettömästi Kaija pystyy kohtaamaan inhimillisen
hädän. Työminän on oltava vahva, eikä omia tunteita voi pistää peliin,
muuten tosielämän tapahtumat kävisivät liian raskaaksi. Lasten hätää
kohdatessaan Kaija on kuitenkin vahva, lohduttava aikuinen joka tulee
paikalle ja huolehtii asioista silloin kun maailma ympärillä romahtaa.
”Olkaa lempeitä näille lapsille. Heidän maailmanloppunsa on nyt.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!