Hei! En ole lopettanut lukemista, mutta se on hidastunut kovasti keskittymisvaikeuksien vuoksi, ja myös blogin päivittäminen on tuntunut työläältä. Sen vuoksi laitan blogin ainakin toistaiseksi tauolle, jatkan ehkä kuitenkin sitten taas kun voimat sen sallivat.
Kiitos lukijoilleni ja lukuiloa!
"Ainoa asia, mitä jään kuolinvuoteellani harmittelemaan on, etten ehtinyt kaataa kaikkia maailman naisia." Näin toteaa hurmuri ja sometähti Max Luotola samettisella äänellään suorassa tv-lähetyksessä, kun on vähän aikaisemmin kertonut rakastavansa Lotta-vaimoaan ja että he saavat lapsen. Katsomo on täynnä palvovia naisia ja lähetyksen jälkeen Max saa valtavasti viestejä naisilta, jotka harmittelevat sitä, etteivät ole päässeet Maxin kaatamaksi.
Gitte on Maxin assitentti, Netta entinen naisystävä, Jutta entinen vaimo. Kaikki he jumaloivat Maxia mutta tietävät myös miehen pimeän puolen. Sitten Max putoaa toimistonsa portaista ja menettää henkensä. Onko kyseessä onnettomuus vai onko joku työntänyt Maxin alas rappusista? Lottaa, Nettaa, Gitteä ja Juttaa yhdistää muukin kuin nimen kaksoiskirjain - jokaisella heistä olisi omat syynsä ottaa Max hengiltä.
Luin kirjan melkein yhdellä istumalla. Outi Pakkanen kuvailee taitavasti ihmissuhteiden kiemuroita ja pitää sopivasti yllä jännitystä. Tuntuu, että hän parantaa otettaan kirja kirjalta.
Cecilialla on treffit miesystävänsä, taksikuski Gunnarin kanssa. Hän lähettää bussiin noustessaan Gunnarille tekstiviestin, että on tulossa, mutta ei koskaan saavu treffipaikalle. Gotlannin poliisi, johtajanaan Maria Wern, alkaa tutkia katoamista. Cecilia asuu yksin, ja hänen asunnostaan löytyvät hänen kissansa nälkäisinä. Cecilialla on sydänvika ja diabetes, eikä hänellä nähtävästi ole lääkkeitä mukanaan. Cecilia ei selviäisi montaa päivää ilman lääkkeitään. Poliisille tulee kiire löytää hänet.
Lars ja Eva ovat kuusikymppinen pariskunta, jotka ovat tulleet lomailemaan ystävänsä merenranta-asuntoon. Lars alkaa seuraamaan - oikein kiikarin kanssa - näytelmää, joka toistuu joka ilta rannalla. Komea mies tulee sinne naisen kanssa ja pystyttää teltan. Pariskunta ryömii telttaan ja alkaa harrastaa seksiä. Nainen vaihtuu joka ilta. Larsistä tämä on äärettömän ärsyttävää ja epäsiveellistä, ja hän haluaa tehdä asiasta lopun. Varsinkin kun Evan mielestä rannan mies on komea ja seksikäs, ja vihjaa että voisi itsekin lähteä tämän mukaan. Jonkin ajan kuluttua Lars löytyy miehen teltasta veitsi rinnassaan, ja Eva on kadonnut.
Maria Wernillä on kotihuolia. Hänen miehensä Björnin poika Hampus ei ole saanut kesätöitä. Hampus pelaa kaiket yöt, ei siivoa jälkiään ja luistaa kotitöistä. Björn ei saa poikaa kuriin, Marian mielestä ei edes yritä tarpeeksi ja asia hiertää heidän välejään. Marian isä asuu heidän kanssaan ja auttelee Marian lasten Lindan ja Emilin hoidossa sekä muissa kotitöissä. Isän terveys reistailee, ja Maria on huolissaan.
Isoja huolia on myös Per Arvidsonilla. Hänen tyttärensä Wilma on vakavasti sairas ja tarvitsisi uuden sydämen. Asiaan liittyy valtavia riskejä. Löytyykö sydän ajoissa vai kuoleeko Wilma jonoon. Jos sydän löytyy ajoissa, leikkaus on iso ja sen jälkeen pitäisi olla sairaalassa monta kuukautta. Myös Perin entinen vaimo Rebecka on suunniltaan huolesta, ja turvautuu epätoivoiseen ratkaisuun Wilman hengen pelastamiseksi.
Tuttuun tapaan Anna Jansson pitää otteessaan tiukasti. Kirjan loppuratkaisu on yllättävä, absurdi, jopa brutaali, mutta äärimmäisen kiinnostava tulevaisuuden kannalta.
Otava, 2020
Marjaana tapaa taiteellisen miehen opiskelijabileissä. Tämä elää viulunsoitolle ja orkesterilleen, eikä Marjaana oikein istu hänen maailmaansa, varsinkaan kun hän ei ymmärrä, että sadekeppi on ihan tavallinen orkesterisoitin. Taiteellinen mies ehdottaa vapaata suhdetta, ja Marjaana suostuu vaikka ei haluaisikaan. Varsinkaan hän ei välittäisi kuulla selostuksia orkesterin sellistin kanssa vietetyistä öistä. Kun taiteellinen mies on käynyt läpi koko orkesterin, tarina on tullut tiensä päähän.
Urheileva mies on kaikkea, ainakin ulkonäöllisesti. Hänellä on leveä hymy ja valoa loistavat silmät. Pitkää lyhyempi ja lyhyttä pitempi tukka. Tiukat reisilihakset, hyppyripakarat, joiden kyljissä hymykuopat kupertuvat lommolle. Sekä tiukka treeniaikataulu. Urheileva mies on triathlonisti. Hän haluaisi Marjaanankin mukaan lenkille, ja Marjaana ostaa uudet juoksutrikoot ja yrittää kaikkensa, mutta urheileva mies vain turhautuu. Tämän käsitys yhteisestä ajasta on elokuvan katselu samalla kun hän polkee kuntopyörää. Marjaana joutuu kotipäivystäjäksi siltä varalta että urheilevalla miehellä olisi töiden ja treenien välissä pikku hetki aikaa.
Kompostoiva mies on valtiotieteilijä, joka pukeutuu ruskean eri sävyihin ja vehnäsämpylämäisiin kävelykenkiin. Hänen asuinkommuuninsa keittiön työpöydällä on matokomposti. Hänen bravuurinsa on etsiä roskiksista bostonkakkuja, joita hän tuo työpaikan kahvipöytään. Marjaanasta on jännittävää vetää hupparin huppu päähän ja lähteä luvattomille teille penkomaan kauppojen roskiksia, joista löytyy yhtä ja toista käyttökelpoista. Kompostoiva mies on vegaani, joka ei kestä ihon läpi tunkevaa lihan hajua. Lopulta tämä päätti muuttaa maalle permakulttuuriekoyhteisöön tutkimaan omavaraisen ja hiilineutraalin elämän mahdollisuutta. Hän pyytää myös Marjaanaa mukaansa.
Kalastavan miehen kanssa on mukavaa meloa kajakilla ja yöpyä saarissa teltassa. Kalastavan miehen kanssa voi perustaa jopa yhteisen kodin, missä kalastavalla miehellä on oma perhonsidontahuone. Mutta mitä on ongelmakalastus? Ja voiko nainen olla loppujen lopuksi sekä rakastajatar että kalakaveri?
Marjaana alkaa harrastaa kiivaasti tanssia ja päättää sitoutua tästedes vain yhdeksi yöksi. Lakkaa odottamasta puhelua. Hän tanssii kolmekin tuntia päivässä, afrotanssia, dancehall queenia, reggaetonia, twerkkausta. Hän uppoutuu ja unohtaa itsensä.
Pehmeä mies on vanha seurustelukumppani. Silloin seurustelu kaatui mahdottomaan elämäntilanteeseen. Marjaana tapaa pehmeän miehen ensin rappukäytävässä, sitten lounaalla ja pikkujouluissa. Pehmeä mies on kaikkea mitä Marjaana on parisuhteelta kaivannut. Pehmeä mies on lähdössä työmatkalle Albaniaan ja pyytää Marjaanaa mukaansa. Marjaana suostuu, vain ystävänä. Mutta onko tässä mies, jota Marjaana on odottanut koko elämänsä?
Tämä kirja on kevyempi kuin Laura Mannisen esikoisromaani Kaikki anteeksi, joka käsitteli vallankäyttöä ja väkivaltaa parisuhteessa. Tämä oli enemmän kepeä hyvän mielen kirja, jossa on mukana paljon huumoria sekä myös ystävyyttä. Vahva suositus syksyiltoihin!
Otava, 2020
Nappasin kirjastosta pikavippinä tämän Läckbergin Hopeasiivet-kirjan, vaikka sarjan ensimmäinen osa Kultahäkki ei vakuuttanutkaan. Naisen kosto alkoi ensimmäisessä osassa, jossa Faye joutui kokemaan hyvin ikäviä asioita miehensä Jackin kanssa. Faye on onnistunut järjestämään Jackin vankilaan heidän tyttärensä Juliennen murhasta ja rakentanut tämän firman raunioille oman kauneusalan imperiuminsa Revengen. Julienne elää kuitenkin mukavaa ja loisteliasta elämää Italiassa äitinsä, isoäitinsä ja Fayen oikean käden Karinin kanssa.
Ravengen taivaalle alkaa kuitenkin muodostua tummia pilviä. Joku on kaappaamassa yritystä likaisin keinoin ja haluaa ostaa osake-enemmistön ja saada firman haltuunsa.Fayen on matkustettava Tukholmaan selvittämään asiaa. Osakekauppojen takaa paljastuu Jackin entinen liikekumppani Henrik. Faye ei kuitenkaan anna niin helposti periksi vaan lyöttäytyy yhteen Henrikin petetyn ex-vaimon Alicen kanssa. Kolmikkoon liittyy myös Ylva, nainen jonka kanssa Jack on pettänyt Fayea ja sittemmin mennyt yhteen tämän kanssa. Pariskunnalla on yhteinen pieni tytär Nora. Jack on pettänyt myös Ylvaa, joten tätä ei ole vaikea houkutella mukaan kolmikkoon, jonka tähtäimenä on pysäyttää Henrikin osakekaupat ja vallata Revenge takaisin - keinoja kaihtamatta. Jack pakenee vankikuljetuksen aikana mukanaan Fayen isä Gösta, jonka tämä on myös järjestänyt vankilaan.
Kaiken tämän keskellä Faye löytää uuden rakkauden, Davidin, joka tuntuu olevan täydellinen sielunkumppani, sekä varakas ja huomaavainen. Pariskunta suunnnittelee yhteen muuttoa jo kuukauden tuttavuuden jälkeen. David liittyy myös Ravengen pelastajien joukkoon - mutta onko kaikki kuitenkaan niin hyvää miltä näyttää?
Välillä palataan Fjällbackaan aikaan, jolloin Faye oli 13-vuotias ja vielä nimeltään Matilda. Tapahtumat siellä ovat rajua luettavaa, eikä ihan uskottavalta tunnu, miten rajuihin tekoihin nuori tyttö pystyy perhevakivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön keskellä eläessään.
Tarina on sinänsä ihan hyvin punottu ja luettava, mutta ei voi kuin ihmetellä, mitä Camilla Läckbergille on tapahtunut. Taidokkaasti kirjoitettujen dekkareidensa jälkeen hän on siirtynyt asteikossa alaspäin tasolle, missä vilisevät Chanelit ja Louise Vuittonit sekä yksityiskohtaiset seksikohtaukset. Loppukohtauksesta päätellen sarja jatkuu. Toivottavasti kehittyy jatkuessaan.
Bazar, 2020
Mikko on hyvä mies ja perheenisä, mitä nyt joskus eksyy vieraisiin vuoteisiin, vaikka rakastaa opettajavaimoaan Mirjaa sekä lapsiaan, esiteini-ikäistä Miisaa sekä alle kouluikäistä Lindaa. Sitten hänen elämäänsä kävelee Siru, ja hän rakastuu. Hän muuttaa erilleen Mirjasta, ei suoraan Sirun kanssa yhteen, vaan lapsiaan tavatakseen hän haluaa oman asunnon. Yhä enemmän he alkavat kuitenkin viettää aikaa uusioperheenä. Linda kokee saavansa uuden veljen Sirun pojasta Topista. Miisa kapinoi, ei hyväksy Sirua eikä Topia ja haluaa tavata isäänsä yhä harvemmin. Mirja on katkera, eikä avioeroasiakaan edisty Sirun mielestä tarpeeksi nopeasti. Uusioperheen elämä ei ole pelkästään auvoa kun kahden ihmisen rakkauteen pitäisi mahduttaa myös molempien lapset, eikä existäkään pääse eroon, kun on yhteisiä lapsia.
Lukaisin kirjan parissa illassa. Kertojat kirjassa vaihtelevat, ja näin ollen näkökulmatkin, mikä antaa kerronnalle oman mausteensa. Tarina on kovin todentuntuinen, tällaista tapahtuu koko ajan meidän jokaisen ympärillä, jos emme itse ole keskellä tällaista kuviota. Joskus pelinappuloina ovat lapset, vaikka aikuiset eivät pahaa tarkoittaisikaan. Aika auttaa, ja hiljalleen jokainen alkaa löytää uuden roolinsa.
