tiistai 27. marraskuuta 2018

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja

Atena, 2018
"Jälleen varoituksen paikka: Tässä kirjassa tulee tapahtumaan kaikenlaista. Osa tapahtumista on totta, ja osa vielä enemmän totta. Osasta en ainakaan halua myöntää, että se on totta, joten sovitaan, että kaverille tapahtui. Ja minä en sitten häpeile. Minä en pelkää sanoa "sitä sanaa". Minä en ole hiljaa. Jatka lukemista omalla vastuulla."

Kirjassa seikkaillaan Tinder-treffeistä toisiin, välillä sekaan mahtuu muutaman kuukauden seurusteluakin. Pääpaino tuntuu olevan väkisin väännetyillä seksikohtauksilla. Tulee myötähäpeä kirjoittajan puolesta, sillä nämä kohtaukset -  kuten koko kirja, on kirjoitettu aika tyhjänpäiväisesti. Luin loppuun, vaikka koko ajan mietin kesken jättämistä, kun asiat vaan toistuivat ja toistuivat. Ikäänkuin kiltti perhetyttö yrittäisi heittäytyä härskiksi. No, jossain vaiheessa kirjaa oli ehkä ihan pilkahdus ideaakin. Itse en tietenkään ole kohderyhmää, liian vanha ja liian parisuhteessa - luojan kiitos.

Lue omalla vastuulla. Enkä tällä tarkoita niitä alapään juttuja vaan sitä, että mitään ei menetä, vaikka jättäisi lukematta.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita

S & S, 2017


Joan on viettänyt mukavan iltapäivän 4-vuotiaan Licoln-poikansa kanssa eläintarhassa. Sulkemisaika lähestyy, ja äiti ja poika lähtevät kulkemaan kohti uloskäyntiä. Mutta portin lähellä Joan näkee jotain kauheaa. Kuolleita ihmisiä. Äänet, joita he kuulivat kauemmas eläintarhaan, olivat sittenkin laukauksia. Jossain kulkee tappaja tai tappajia. Kaikki eläintarhaan jääneet ihmiset on tarkoitus ampua. 

Joan ja Lincoln menevät piiloon. On haastavaa pitää nelivuotiasta hiljaisena pitkää aikaa. Entäs kun pikkuiselle tulee tylsää, nälkä tai pissahätä? Missä auttajat oikein viipyvät? Lopulta Joanin on lähdettävä Lincoln mukanaan etsimään syötävää. He tapaavat Kailynnin, joka on töissä eläintarhan kahviossa. Kailynn auttaa heidät sekä eläkkeellä olevan opettajan turvaan. Mutta onko mikään paikka kyllin turvallinen piileskellä kuolemaa? Tuskien taival jatkuu. Epätoivoinen Joan suojelee Lincolnia oman henkensä ja terveytensä kustannuksella. Välillä kuolema näyttää vääjäämättömältä.

Kirjailija on minulle entuudestaan tuntematon, mutta pidin kovasti kirjasta. Aihe ei ole tavanomainen. Ahdistettuna ja hengenhädässä ihminen pystyy uskomattomiin asioihin. Pää on pidettävä kasassa, jos aikoo selviytyä. Ehtivätkö pelastajat ajoissa?


maanantai 12. marraskuuta 2018

Lindsey Kelk: Meillähän oli tauko

Harper Collins, 2018
Liv ja Adam palaavat ihanalta lemmenlomalta Meksikosta. Liv on saanut ystävältään - Adamin veljen vaimolta - vihiä, että Adam on suunnitellut kosivansa Liviä tällä matkalla. Liv odottaa koko reissun ajan kosintaa, jota ei tule. Kaiken lisäksi matkan lopuksi Adam haluaa laittaa suhteen tauolle. 

Liv on eläinlääkäri kolmannessa polvessa ja työskentelee isänsä klinikalla pienessä kotikylässään. Hän uppoutuu työhönsä samalla kun pohtii, mikä Adamin kanssa meni vikaan. Livin isä on jäämässä eläkkeelle, ja haluaa jättää klinikan Liville, mutta ei kuitenkaan hyväksy sitä, että Liv tekee jatkossa ratkaisut klinikan suhteen. 
Adam katuu ja haluaisi palata yhteen, mutta Liv ei niin vaan anna periksi. Tauko mikä tauko. Kesken jääneiden lakiopintojen jälkeen Adam työskentelee omassa puusepänverstaassaan. Hän on juuri saanut suuren tilauksen erään baarin sisustusprojektin parissa, ja baarin omistajista toinen on varsin seksikäs pakkaus. Myös Livillä on pientä säpinää tahollaan, vaikka on sovittu, että tauon aikana ei tapailla muita. 

Soppaa ovat sekoittamassa sekä Adamin että Livin vanhemmat, Adamin veli Chris sekä tämän vaimo Cass, joka on myös eläinlääkäri ja Livin hyvä ystävä. Ystävätärkolmikon kolmas jäsen on räväkkä Abi.  Chrisillä ja Cassilla on vauva Mingus, jonka ristiäisiä kohti kirjassa edetään. Sekä Adamia että Liviä on pyydetty kummeiksi. Livin "työaviomies" on klinikalla avustava David, joka on myös Livin hyvä ystävä. Keskeisenä "henkilönä" kirjassa on myös Livin kolmijalkainen kissa Daniel Craig. Sekä sekalainen jouko eläinlääkäriklinikan asiakkaita omistajineen. 

Kirjan tarina on varsin tyypillistä chick litiä suhdesotkuineen ja loppuratkaisu on sanomattakin selvä. Huumori on ironista ja kieli sujuvaa. Viihdyin oikein hyvin tämän kirjan parissa.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla

Tammi, 2018


Valitsen viimeksi soitetun numeron. Eetu vastaa heti.
-Tarttis varmaan räjäyttää jotain, sanon.
Kissa vilkaisee minun hieman ylimielisenä ja sulaa tapettiin. Se haluaa olla aina huomion keskipiste, häipyy jos puhun jonkun muun kanssa. 
-Niinkö, Eetu kysyy.
Sen äänessä on huoli ja lämpö, vaikka se yrittää kuulostaa suorastaan ammattimaiselta. 
-Niin. 
Minun äänessäni on pelkkää laskelmoivaa pahuutta, tai niin ainakin toivon.
-No sitten räjäytetään. 
Juri on jättänyt Piiamarin. Jättänyt, vaikka on luvannut, ettei ikinä jätä. Puolen vuoden seurusteluun on mahtunut useita eroja ja yhteen palaamisia. Piipe tietää, että tällä kertaa ero on lopullinen. Viimeinen pisara Jurille oli, kun Piipe rikkoi kuudenkympin peilin heittämällä sitä kahden euron lyhdyllä. 


Onneksi on Eetu. Panostaja. Lapsuudenystävä, jonka kanssa on joskus yritetty heilastellakin, huonolla menestyksellä. Nyt on palattu ystävyyden tasolle, ja Eetu seurustelee onnellisesti Iidan kanssa. Eetu rientää kuitenkin aina apuun, kun Piipe sitä tarvitsee. 

Räjäytetty postilaatikko ja pakoputkeen tungetut Rosamundat ovat vasta esimakua siitä, mitä Juri saa kokea. Piipen ajatuksissa on vaan kosto. Piipe on varma, että Juri on jättänyt hänet toisen naisen takia, vaikka väittää ettei ketään ole. Pian Piipe bongaakin Jurin täydellisen kaunottaren kanssa. Tästä lähtien kosto kohdistuu myös tähän salaperäiseen Kurkkunaiseen. Tempaukset tulevat yhä hurjemmiksi, eikä yhteys poliisiinkaan ole kaukana. 

Välillä kurkistetaan myös Jurin pään sisään, hänen ajatuksiinsa erosta ja Piipestä. Siitä mitä hänen elämässään tapahtuu eron jälkeen. Helppoa ei ole jättäjälläkään. 

Taustalla häilyy Heimo-kissa, jonka vain Piipe näkee. Välillä se näyttäytyy kissan hahmossa, välillä sen läsnäolon vaan aistii. Tien vierestä Jurin talon läheltä löytyy kuollut kissa. Samalla Heimo lakkaa näyttäytymästä, ja Piipe syyttää Juria kissan päälle ajamisesta. Tässä kohtaa sekä Juri, Eetu että Piipen esimies suosittelevat, että Piipen olisi hyvä "jutella jonkun ammattilaisen kanssa". 

Veera Nieminen räjäytti potin Avioliittosimulaattorilla, jota nähtiin myös ainakin Pyynikin kesäteatterin lavalla. Tästä kirjasta saisi myös käsikirjoitettua riehakkaan komedian. Kosto on suloinen. Nautin joka hetkestä, kun luin tätä kirjaa. Loppuratkaisu näytti itsestään selvältä jo puolessavälissä kirjaa, mutta oliko se sittenkään sitä? Chick Litiä parhaimmillaan!

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Malin Persson Giolito: Molemmille poskille

Schilds, 2008

Malin Persson Gioliton dekkari Suurin kaikista oli mahtava lukukokemus, josta kirjoitan täällä  
 Siitä innostuneena haalin käsiini kirjailijan esikoisteoksen Molemmille poskille. Huima harppaus kirjailijan työssä on tapahtunut näiden kahden kirjan välillä.

Molemmille poskille -kirjassa liikutaan myös lakimaailmassa. Päähenkilö Hanna on juristina eräässä Ruotsin parhaista asianajotoimistossa. Kahden äitiysloman jälkeen Hannan asema firmassa on heikentynyt, työhuone vaihtunut pieneen kopperoon ja työtehtäviä ei juuri ole tai ne ovat täysin haasteettomia rutiinitöitä. Hanna ei enää voi omistaa elämäänsä pelkästään töille ja tehdä ympäripyöreää päivää, sillä perhe-elämäkin vaatii osansa.  Kaiken lisäksi Hanna odottaa kolmatta lastaan, joten hänelle ei kannata mitään aikaa vieviä projekteja antaa tulevan äitiysloman vuoksi. Hannan elämä on yhtä kiirettä ja väsymystä, sekä huonoa omaatuntoa sekä työ- että kotiasioiden vuoksi.

Koska tulosta ei enää synny, Hanna irtisanotaan. Eräänä jouluisena yönä tullessaan huonettaan tyhjentämään Hanna tekee karmaisevan löydön. Ilmenee, että asianajotoimiston kaikki asiat  eivät kestä päivänvaloa.

Kotiin jäätyään Hanna omistautuu perhe-elämälle ja alkaa tehdä kuumeisesti jouluvalmisteluja. Parisuhteessa on ristiriitoja, Johan-miehen mielestä Hannan pitäisi keskittyä etsimään uutta työtä kotona puuhastelun sijaan. Mutta kuka palkkaisi viimeisillään raskaana olevan naisen?

Kirja oli osittain aika tylsää luettavaa, varsinkin asianajotoimiston sotkujen suhteen. Toki ihmissuhteiden jännitteet toivat mielenkiintoa sinnekin. Nuoren juristin nousukiitoinen ura muuttuu työn ja perheen yhdistämisen kurimukseen on varsin todentuntuista luettavaa, ja käsittääkseni kirja perustuukin tosiasioihin.

Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, uusia aukeaa. Näin tapahtuu myös kirjoissa.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Denise Rudberg: Neljä kertaa kosto

Into Kustannus Oy, 2018
Vädla Läroverk on arvostettu yksityiskoulu, jota johtaa Jane Eden, entinen huippuluokan voimistelija. Koulun oppilaat eivät pääse vähällä, heiltä odotetaan huippusuorituksia, ja koulusta lentää helposti pihalle. 

Koulun puheenjohtaja Mikael Celsius murhataan. Pian paljastuu, että hänellä on ollut salasuhde Jane Edenin kanssa. Onko murhaaja kenties mustasukkainen puoliso? Juttu ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, ja ruumiita tulee lisää. 

Marianne Jidhoff on leskeksi jäätyään palannut entiseen työhönsä syyttäjänsihteeriksi. Marianne miesvainaja Hans on koko liiton ajan pettänyt Mariannea eri tahoilla, ja vielä haudan takaakin Hans tuntuu järkyttävän Mariannen elämää. Marianne viettää vilkasta seuraelämää, ja ehkä elämäntilanne olisi kypsä myös uudelle parisuhteelle?

Pääjuonen ohessa kirjassa kerrotaan paljon poliisin ja syyttäjänviraston henkilöiden yksityiselämään. Varmaan olisi auttanut, jos olisi lukenut Rudbergin aikaisempia kirjoja, nyt en oikein päässyt sisään tarinaan tältä osin. Rikostarina on kuitenkin hyvä eikä loppuratkaisu ole ollenkaan ennalta-arvattava, vaan sitä avataan lukijalle pala kerrallaan.

Välillä mennään kauas menneisyyteen, jossa tarinan päähenkilönä on Minna,lahjakas voimistelijatyttö. 13-vuotias Minna pakenee äitinsä uuden miehen hyväksikäyttöä valmentajansa Markuksen luo. Minna on salaa ihastunut Markukseen, ja tämän on vaikea vältellä suojattinsa lähestymisyrityksiä. Miten tämä takauma liittyy kirjan juoneen, selviää sekin pala kerrallaan.

Kelpo dekkari, mutta kun ennen  tätä kirjaa luin loistavan
Malin Persson Gioliton Suurin kaikista 
jäi tämä lukukokemus kuitenkin väistämättä hiukan latteaksi.


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Johnny Kniga, 2016
Kuten kansikuvasta näkyy, kirja on valittu Ruotsin dekkariakatemian parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi vuonna 2016. Kirja on todellakin palkintonsa ansainnut. 

Ihmiset huoneessa eivät sovi yhteen. Meidän kaltaisemme eivät yleensä tapaa toisiaan. Ehkä metrolaiturilla taksilakon aikaan tai junan ravintolavaunussa, mutta eivät luokkahuoneessa. 
Haisee mädältä kananmunalta. Ilma on harmaa, ruudinsavusta sumea. Kaikkia muita paitsi minua on ammuttu. Minussa ei ole naarmuakaan. 

Heitä on viisi nuorta ja opettaja. 

Kirja alkaa siis varsin makaaberisti Djursholmin lukion  luokkahuoneesta kouluampumisen jälkeen. Kirjan kertojana on Maria Nordberg eli Maja, jonka vaiheita seurataan ennen ja jälkeen ammuskelun. 18-vuotias Maja päätyy tutkintavankeuteen ja oikeuden eteen ainoana epäiltynä. Majan vanhemmilla on varaa palkata Ruotsin paras puolustusasianajaja, Peder Sander, Majaa puolustamaan. 

Kymmenen kuukauden vankilassaolon jälkeen alkaa kolmiviikkoinen oikeudenkäynti, josta kerrotaan päivä päivältä. Sekä syyttäjä että media näkevät Majassa Djursholmin massamurhaajan. Rikkaan tytön joka joutuu vastaamaan tekemisistään oikeuden edessä. Pystyykö puolustusasianajaja Sander mahdottomalta näyttävässä tehtävässä, osoittamaan Majan syyttömäksi?

Poliisin tullessa luokkaan Maja pitää sylissään kuolevaa poikaystäväänsä Sebastiania. Myös Majan paras ystävä, pinnallinen ja hupakkomainen mutta vilpitön Amanda on kuolleiden joukossa. 

Amanda ei enää ikinä tanssi. Ei ikinä laula. Ei ikinä kuuntele musiikkia, josta ei oikeastaan pidä, mutta käsittää, että siitä "täytyy" pitää. 
Rakastin sitä että Amanda lähetti minulle lentosuukkoja ja sai minut nappaamaan ne ilmasta. Hän oli pinnallinen ja typerä ja todellisuudesta vieraantunut ja itsekeskeinen ja minä rakastin Amandaa. Totta kai rakastin. Hän oli minun parhain ystäväni. En olisi ikinä voinut tehdä hänelle pahaa. En ikinä ikinä ikinä. Mutta tein silti. 

Välillä liikutaan ajassa ennen kouluampumista. Majan poikaystävän Sebastianin isä on miljardööri Claes Fagerman,  joka halveksii luuseripoikaansa, joka ei saanut edes kouluaan käytyä loppuun toisin kuin isoveli Lukas. Perintöprinsessaäiti on hävinnyt perheen elämästä Sebastianin ollessa pikkupoika. Sebastian hakee epätoivoisesti isänsä hyväksyntää. Isä matkustaa työnsä vuoksi ympäri maailmaa ja Sebastian elää luksustalossa vartijoiden ympäröimänä. Sebastianin huumehuuruisiin kotibileisiin haluaisivat kaikki tulla, ja usein paikalla onkin parisataa henkeä. Kun rahasta ei ole pulaa, on huumeisiinkin varaa. Sebastian vajoaa yhä alemmas, kunnes ainoa, joka häntä voi pitää pinnalla on Maja.

Maja sopeutuu vankilaan, alkaa pitää sitä turvapaikkana. Siellä saa olla suojassa medialta ja muulta ryöpytykseltä. Eristystä hän pitää enemmän palkkiona kuin rangaistuksena. Hän ei kaipaa muiden seuraan, mutta solmii joitakin kontakteja vartijoihin. Ainoa kosketus ulkomaailmaan ovat Sanderin ja hänen kumppaneidensa käynnit ja matkat oikeussaliin. Eniten Maja kaipaa pientä siskoaan Linaa. 

Kirja imaisee nieluunsa ensimmäiseltä sivulta lähtien, sitä on vaikea laskea kädestään. Oikeudenkäyntikohtauksista on saatu tavattoman mielenkiintoisia, sillä niissä kuvataan yksityiskohtaisesti ihmisten reaktioita ilmeistä ja äänensävyistä lähtien. Tapahtumien taustat selviävät pala palalta. Opetus on ehkä se, että rahalla saa melkein kaikkea muuta paitsi rakkautta.