sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Denise Rudberg, Hugo Rehnberg: Ihan vaan väliaikaista


Into, 2018


Lisen elää hyvää elämää. Hänellä on ihana aviomies Daniel sekä pieni tytär (hiukan aluksi hämäsi kun tytärtä kutsutaan nimellä Mika, liekö lyhennös Mikaelasta). Hänellä on myös nousujohtoinen ura pr-toimistossa. Erään romanttisen viikonlopun päätteeksi Daniel kuitenkin ilmoittaa haluavansa erota. Lisen on musertunut, mutta yrittää jatkaa elämäänsä niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Mika on isän tyttö, ja isä on siloitellut hänelle tietä ja myöntynyt sellaisiinkin asioihin, mitä Lisen on kieltänyt. Mika ei suvaitse Lisen tekemää aamupalaa, ei hänen lukemaansa iltasatua. Mika haluaa isän.

Teddy on hulivilipoika, rikas perijä, joka ei ole tehnyt päivääkään oikeaa työtä. Hän pistää iloisesti rahaa menemään naisiin, autoihin ja klubeille, asustaa mukavasti luksusasunnossa eikä kanna huolta huomisesta. Kunnes perheen lakimies ilmoittaa hänelle, että hän on tuhlannut koko perintöosuutensa ja lisäksi velkaantunut pahasti. Teddylle ei jää mitään. 

"Lisen tunnisti heti naapurinsa. Perintöidiootin, joka järjesti koko ajan häiritseviä jatkoja, joilla kävi kaikenlaista irtojengiä ."

"Yksi hapan akka kolmannessa kerroksessa valittaa joka kerta, kun liikahdankin. Hänellä on jotain minua vastaan."

Kun asuntokin menee alta, samassa taloyhtiössä asuva Lisen heltyy ja ottaa Teddyn vierashuoneeseensa majoittumaan - ihan vain tilapäisesti. Teddy lähtee myös Lisenin aveciksi ystävättären häihin. Monta katastrofia tapahtuu, ja Teddy joutuu etsimään itselleen uuden katon päänsä päälle.

Lisenin aina niin asiallinen pomo Pella alkaa lepsuilla ja toimiston laskutuksesta löytyy epäselvyyksiä. Pella käyttäytyy muutenkin omituisesti, ja kun Mika alkaa kertoa isän uudesta ystävästä, lukijan ei tarvitse olla ruudinkeksijä arvatakseen tämän juonenkäänteen.

Lienee ensimmäiseltä sivulta asti selvää, miten tapahtumat lopulta kehittyvät. Kustantajan sivuilla sanotaan, että Denise Rudberg kirjoitti aikaisemmin chick lit -kirjoja. Tämä kirja ei ihan chic  lit -määritelmään mahdu, mutta läheltä liippaa. Juuri sopivaa kesälukemista, kun haluaa laittaa aivot narikkaan ja antaa tekstin viedä. Rudberg kirjoittaa myös Marianne Jidhoff -dekkareita, joita en ihan äkkiseltään muista lukeneeni. Pitääpä kokeilla miten dekkarigenre Rudbergilta taipuu.

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

Otava, 2019

Jane ja Mikki ovat nelikymppinen pariskunta. Jane on vapaaehtoisesti lapseton, Mikillä on edellisestä liitosta aikuinen poika, joka asuu ulkomailla. Mikki työskentelee teatterin lavalla, Jane matkatoimistovirkailijana. Seksistä on tullut kotityö muiden joukossa. Mikki ehdottaa parinvaihtoa, johon Jane vastahakoisesti suostuu, koska ei halua menettää Mikkiä. Näissä tunnelmissa Jane löytääkin omasta seksuaalisuudestaan uusia puolia, joita Mikin on vaikea hyväksyä. Ja äkkiä Mikki onkin se osapuoli, joka pelkää menettävänsä. 

Jane on kasvanut äitinsä kanssa, isä ei ole juurikaan kuvioissa ollut. Janella on läheinen suhde äitiinsä, kuten myös sisarpuoleensa Karoon ja erityisesti hänen pieneen tyttäreensä Pihlaan. Kaiketi, jotta juoni ei pyörisi täysin seksin ympärillä, mukaan on sivujuoneksi otettu myös perhesalaisuuksia. Lopulta tämä sivujuoni nouseekin pääjuoneksi. 

Usein, kun olen lukenut Anna-Leena Härkösen kirjoja, minulle on tullut tunne, että kirjailija pukee sanoiksi päänsisäisiä ajatuksiani, joille en itse ole löytänyt sanoja. Tulee ahaa-elämyksiä, että juuri noinhan minäkin ajattelen. Tuntematta sen paremmin Härkösen yksityiselämää tätä kirjaa lukiessa tuli tunne, että kirjailija on mennyt liian kauaksi mukavuusalueeltaan. Kirjasta puuttui annaleenamainen huumori ja itseironia, joka minuun uppoaa kuin veitsi voihin. Samanlainen fiilis tuli lukiessa lottovoittajista kertovaa Kaikki oikein -kirjaa. Oma kosketuspinta puuttui. Tai ehkä onkin niin, että Anna-Leena Härkönen uskaltaa pureutua vaikeisiinkin aiheisiin, mutta kun lukijalta puuttuu oma kosketuspinta, kirja jättää viileähkön vaikutelman. Seuraavaa kirjaa odotellessa.



lauantai 13. heinäkuuta 2019

Kirsikka Saari: Hölmö nuori sydän

Otava, 2018

Hän haluaa jälleen ollla kevyt ja ihan järjettömän nuori, se joka pystyy tekemään spagaatin farkut jalassa. Se joka menee uimaan vaatteet päällä, joka seurustelee kolme päivää ja saa tarpeekseen, se joka nauraa niin paljon että cokikset pursuavat nenästä.


Nimensä veroinen kirja, itse olisin tämän ehkä sijoittanut nuorten aikuisten osastolle. Aikuisenkin hyvä lukea. Päähenkilöitä ovat ysiluokkalaiset Lenni ja Kiira. Lenni on lievästi koulukiusattu, ja katselee Kiiraa kaukaa. Lenni on äitinsä Sadun ainokainen, isätön poika joka huolehtii enemmän alkoholisoituneesta äidistään kuin äiti hänestä. Kiira on äitinsä Anskun nuoruuden hairahduksen tulosta.

Koska Joonas on jättänyt Kiiran, tämä etsii lohdutusta Lennistä. Yksi kerta humalassa rappukäytävässä ilman kondomia, ja Kiira tulee raskaaksi. Kiiran ystävät ovat riemuissaan, he lupaavat auttaa, hoitaa lasta kollektiivisesti. Äiti Ansku ei ole innoissaan, hänellä on tarpeeksi huolta Kiiran pikkuveljistä. Lääkäri ja Ansku kannustavat aborttiin. Kiiralle on tehty keskeytys jo vuosi sitten. Jotenkin hän ajautuu päätökseen pitää lapsen, ja kertoo myös Lennille, joka lupaa kantaa vastuunsa isänä. Nuoret suunnittelevat yhteistä kotia ja elämää. Mutta miten erilaisia he ovatkaan, Kiira joka on tyttöporukan johtohahmo ja Lenni, hintelä ja hiukan hyljeksitty poikaporukassa.

Lenni löytää isähahmon Jannesta, pääsee judoporukoihin aikuisten miesten kanssa. Janne ei kyseenalaista Lennin isäksi tuloa, vaan kyselee ja kannustaa. Jannesta äärioikeistolaisine mielipiteineen tulee Lennille esikuva, ja Jannen porukassa hän tuntee täyttävänsä miehen mitat. Lenni tekee valintoja, joilla on seurauksensa. 

 Teiniraskaus, hiukan kaluttu ja kulunut aihe. Pidin kuitenkin lähestymistavasta. Nuoret, joilla ei muutenkaan ole asiat ihan kunnossa, tekevät rohkean ratkaisun jonka lopputulosta eivät täysin - jos ollenkaan - tajua. Onko motiivina päästä kotoa pois omaan elämään, leikkimään kotia pienenä perheenä? Yhteisen lapsen odotus ei tee nuorista aikuisia. Tukijoukkoja ei juuri ole. Nekin kaverit, jotka Kiiraa kannustivat pitämään lapsen, kaikkoavat sitä mukaa kun Kiiran vatsa kasvaa. Lenni on hukassa omilla teillään. Nappia painamalla asiat eivät järjesty. Viimeisessä luvussa, sairaalahuoneessa vauvan synnyttyä lukijalle tulee tunne, että monta kivikkoa on vielä edessä näillä nuorilla. Mutta ehkä he kuitenkin ovat lähempänä aikuisuutta ja selviävät.

”Pieni tytön tylleröinen tietä pitkin kulki...”

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Malin Persson Giolito: Tapaus Youssuf K.

Kuvahaun tulos haulle tapaus youssuf k
Johnny Kniga, 2019

Malin Persson Gioliton ensimmäinen suomennettu dekkari Suurin kaikista teki minuun lähtemättömän vaikutuksen (blogipostaukseni kirjasta voi lukea täältä). Samoin kirjasta tehty tv-sarja Quicksand.

Tapaus Youssuf K. on pienoisromaani, jonka lukee helposti yhdellä istumalla. Ruotsia ravistelee terrori-iskujen sarja. Parikymppinen Youssuf opiskelee toista vuotta Uppsalan oikeustieteellisesssä. Hän asuu opiskelija-asuntolassa ja työskentelee vapaa-aikanaan baarimestarina Tukholmalaisen osakunnan baarissa. Viikonloppuisin hän matkustaa junalla Södertäljeen isänsä, äitinsä ja sisarensa luokse.

Youssuf on ollut pitkään huolissaan taksikuski-isästään, joka vaikuttaa laihtuneelta ja ahdistuneelta. Erään tuhoisan iskun jälkeen Yossuf pidätetään, eikä hän tiedä syytä. Liittyykö se jotenkin isään?

Vaikka Youssuf vapautetaan, tapahtumat seuraavat häntä aina. Hänet on leimattu terroristiksi. Koko perheen elämä järkkyy ja hajoaa palasiksi. Niin myös Youssufin koko tulevaisuus.

Amanda Vaara: Yösähköä

Kuvahaun tulos haulle amanda vaara yösähköä
Karisto, 2018

Pientä fiksausta vaille -kirjassa Venla hyppäsi kiinteistövälittäjästä majatalon emännäksi. Hän osti vanhan koulun kodikseen ja alkoi pyörittää siellä Villa Venla -hosteliaan. Suomen talvi koettelee, putket jäätyvät ja sähkölaskut ovat tähtitieteelliset. Venla ei kuitenkaan lannistu. Kuvassa on taas mukana Venlan kuiville päässyt miesystävä Jörn eli Juuso,  joka jatkaa muusikon elämäänsä ja pitää Venlan kanssa majataloa pystyssä.

Venla pitää elämänmuutoksestaan blogia, ja saa idean myös alkaa tehdä Youtube-videoita. Blogin kommentit ovat olleet enimmäkseen kilttejä, mutta videoiden myötä hän saa tutustua nettimaailman raadolliseen puoleen. Lisästressiä tuo huoltajuuskiista ex-miehen Henrin kanssa. Tytär Eedla haluaisi kokonaan asumaan isänsä ja tämän uuden vaimon luo, Laurin asumisjärjestelyistä käydään kiistaa, johon tarvitaan lastenvalvojankin sovittelua.

Kun elämä potkii päähän, ystävät auttavat. Blogimaailman kautta Venla on tutustunut pohjoisessa hostelia pitävään Saanaan. Naiset tapaavat ja kehittelevät yhteistyökuvioitakin. Ystävätär Johanna kipuilee lapsettomuutensa kanssa. Naapuriin on muuttanut varsin vauhdikas perhe, johon kuuluu lapsia ja sijaislapsia. Satu-äidiltä on vaikea saada puheenvuoroa, mutta omat kipukohtansa hänelläkin on. Naapurin seitsemänkymppinen taiteilijasielu Ilona on löytänyt rakkauden, ikätoverinsa Lassin, johon Venlakin saa tutustua. Mutta onko Lassin hurmaavan ulkokuoren takana sittenkin jotain outoa?

 Kun yksi ongelma ratkeaa, tilalle tulee pari uutta. Ei voi kuin jäädä odottamaan seuraavaa osaa Villa Venla-sarjasta. 

Stina Jackson: Hopeatie


Hopeatie
Otava, 2019


Lina katosi kolme vuotta sitten. Isä Lennart jätti hänet pysäkille odottamaan koulubussia, johon hän ei kuitenkaan koskaan noussut. Lelle omistaa elämänsä tyttärensä etsintöihin, vaikka muut ovat jo luovuttaneet. Hän ajelee Pohjois-Ruotsia halkovaa Hopeatietä, koluaa jokaisen metsätien, mökin ja vajan. Lellen vaimo on jättänyt hänet, ja mies on menettänyt sekä elämänhalunsa että -hallintansa. Linan ääni kutsuu häntä jatkamaan etsintöjä. Sitten toinenkin tyttö katoaa.




Meja on 17-vuotias, saman ikäinen kuin Lina kadotessaan. Hän muuttaa Tukholmasta "tuppukylään" sekavan äitinsä kanssa, koska ei muutakaan voi. Äidillä on taas uusi mies, jonka luokse äiti ja tytär muuttavat. Torbjörn on erilainen kuin Siljen aikaisemmat miehet. Hän haluaisi olla Mejalle isä, mutta tyttö on sitä mieltä, ettei mitään isää tarvitse. Sitten löytyy Carl-Johan, erikoinen nuori mies, ja pari alkaa seurustella. Olosuhteet äiti-Siljen kanssa muodostuvat sellaisiksi, että Meja muuttaa Carl-Johanin perheen luo, minne hänet otetaan avosylin vastaan. Perhe on erikoinen. Kännyköitä ei käytetä, lankapuhelin on. Ei televisiota. Perhe pyrkii elämään mahdollisimman omavaraisesti ulkoisten mahtien salaliittojen varalta.


Lellen ja Mejan tiet kohtaavat, ja heidän välilleen syntyy yhteys. Loppua kohti tapahtumat alkavat vyöryen selvitä. Vielä siinäkin vaiheessa lukija voi arvailla syyllistä monien ehdokkaiden joukosta. Ihan uskottava tarinan loppu ei ollut, mutta kirja oli muuten loistava lukukokemus. Hieno esikoisteos, toivottavasti Jacksonilta on pian tulossa lisää luettavaa. 

Leila Slimani: Kehtolaulu


Kuvahaun tulos haulle leila slimani kehtolaulu
WSOY, 2018


Tässä kirjassa selviää jo alussa, mitä tulee tapahtumaan. Tarina pureutuukin siihen, mitkä asiat johtivat tähän.

Paul ja Myriam ovat kahden pienen lapsen vanhempia. Myriam haluaa palata työelämään, ja pariskunta päättää palkata lapsille hoitajan kotiin. Heillä on tiukat vaatimukset. Ei paperitonta, ei liian vanhaa eikä hunnutettua. Sitten heidän elämäänsä astuu Louise, ja kaikki ongelmat tuntuvat ratkeavan.  

Paul ja Myriam saavat tehdä rauhassa töitä. Tarvittaessa Louise jää yöksi, jos vanhemmat tekevät ylitöitä tai haluavat mennä lasilliselle ystäviensä kanssa. Koti hohtaa puhtauttaan, ruoka on valmiina kun vanhemmat tulevat töistä, lapset ovat hyvin hoidettuja, puhtaita ja ravittuja. Louise on tehnyt itsensä välttämättömäksi. Tosiasiassa Louisen elämä on retuperällä. Vaaran merkkejä on ilmassa, mutta Paul ja Myriam eivät niitä huomaa työuriensa nousukiidossa.


Tarinan edetessä Louisen täydellisyyteen ilmaantuu särö toisensa perään. Hänen sielunelämänsä jää hämäräksi, mikä on kai kirjan tarkoituskin. Kirjassa pureudutaan yhteiskunnan eriarvoisuuteen, siihen miten yläluokka elää siloteltua perhe-elämää, kun joku toinen hoitaa kodin ja lapset heidän puolestaan.

Jännityskirjallisuus-genressä sikäli erilainen kirja, että se ei ole kovin jännittävä. Koukuttavuutta kuitenkin lisää Louisen ympäriltä hiljalleen purkautuva täydellisyyden kuori. Kirja on saanut vuonna 2016 Ranskan arvostetuimman Concourt-kirjallisuuspalkinnon. Taidokas psykologinen kokonaisuus, joka minut jätti kuitenkin vähän kylmäksi.