Ninni Schulman: Poika joka ei itke

Luen näköjään näitä Schulmanin kirjoja ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Tämänkin olin lukenut aikaisemmin, mutta lukaisinpa uudestaan kun juoni jaksoi edelleen kiinnostaa. 

Magdalena Hansson on muuttanut poikansa Nilsin kanssa Tukholmasta takaisin Hagforsin pikkukylään paikallislehden toimittajaksi, ja  miettii onko tehnyt virheliikkeen. Hän on palannut yhteen miesystävänsä Petterin kanssa. Petter kuitenkin kaipaisi enemmän sitoutumista kuin mihin Magdalena on valmis. Nilsin on vaikea saada kavereita.

Pian kuitenkin riittää kirjoittamista. Hargfosissa alkaa tuhopolttojen sarja. Kolme tulipaloa, neljä kuollutta. Kaikki ovat saaneet ennen tulipaloa ja kuolemaansa samanlaisen viestin. Tuhopolttaja tuntuu olevan koko ajan askelen edellä poliiseja, ja kylän väki on peloissaan. Lehdistö kilpailee skuupeista, ja Magdalena laittaa tapansa mukaan itsensä peliin mukaan. 

Christer on saanut hoitaakseen poliisipäällikön sijaisuuden, mutta tekee virheen, joka näyttää estävän vakituisen päällikön paikan saamisen. Onneksi Christerillä on elämässään uusi, orastava onni. Petra on huolissaan pojastaan Hanneksesta, joka linnoittautuu huoneeseensa, nukkuu iltapäivään eikä ja jonka huone on siinä kunnossa kuin siellä ei olisi ikinä siivottu. Kotiasiat jäävät kuitenkin taka-alalle,  kun poliisit juoksevat kilpaa tuhopolttajan kanssa. 

Magdalenalla on salaisuus, ja hän ei tiedä, pitäisikö siitä olla onnellinen vai onneton. Myös suhde Petterin kanssa rakoilee välillä, koska Petter uskoo Magdalenan haikailevan takaisin Tukholmaan entisestä kotikylästään.

Loppuratkaisu on yllätys, kuten hyvässä jännityskirjassa kuuluukin. Ja tietenkin päähenkilö joutuu myös vaaraan, mistä pelastuu täpärästi.