Ensimmäisessä dekkarissaan Annabelle Lina Bengtsdottir hyppäsi suoraan Nordic Noirin kärkinimiin. Siinä tutkittiin kauniin nuoren tytön katoamista Gullspångin kylässä. Paikallisten poliisien avuksi kutsutaan rikostutkijoita Tukholmasta, ja siinä tutustuimme Charlie Lageriin, joka on oikealta nimeltään Charline eli siis nainen. Gullspång on pieni kyläpahanen, joka vilisee hulluja ja juoppoja, ja se on myös Charlien kotikylä. Charlien alkoholiongelma ja toimittaja Johan ovat yhdistelmä, jonka vuoksi Charlie hyllytetään tutkinnasta.
Faancesca-kirjan alussa on Tukholmassa käynnissä tutkinta kahden virolaisen naisen murhasta. Charlien esimies on kuitenkin sitä mieltä, ettei Charlie ole vielä edellisen tapauksen ja alkoholin vuoksi työkykyinen, ja kehottaa häntä pitämään pitämättömät lomansa. Charlie tyytyy tähän ja palaa kotikyläänsä tukemaan Susanne-ystäväänsä, joka on kokenut vaikean avioeron. Kotikyläänsä palatessaan Charlie kuulee vuosia sitten kadonneesta Francescasta, ja ihmettelee miten asia ei tullut esille Annabellen katoamista tutkittaessa. Charlie saa jutun tutkinnan paperit käsiinsä hiukan kyseenalaisin keinoin, ja alkaa selvittää Francescan arvoitusta. Tyttöä ei koskaan löydetty.
Charlie saa käsiinsä Francescan päiväkirjan, ja sen myötä sukelletaan menneisiin tapahtumiin. Mitä tapahtui Francescan Paul-ystävälle, jonka kuolemaa tyttö ei suostu uskomaan itsemurhaksi? Fracescan mielestä Paul murhattiin, mutta kukaan ei usko häntä. Francescka on lähetetty Adamsbergin sisäoppilaitokseen, johon hän ei kotiutunut vaan on yrittänyt itsemurhaa. Näin hänet on palautettu vanhepiensa huomaan. Tyttöä pidetään epävakaana masennuksen ja itsemurhayrityksen vuoksi, ja sen vuoksi kyläläiset uskovat hänen olevan kuollut.
Gullspångiin paluu tuo Charlien mieleen takaumia lapsuudestaan, jota hän vietti taiteellisen ja alkoholisoituneen äitinsä Bettyn kanssa. Hän uskoo muistavansa tapauksen, jolloin hän oli yöllä Francescan kotitalon ovella. Äiti koputtaa oveen, mutta heidät hätistellään tylysti pois. Charlie ei ole varma, onko tapaus oikeasti totta vai unikuvaa. Kartano on nyt tyhjillään, mutta mielikuva ei jätä Charlieta rauhaan. Ja jotenkin paikalle on taas ilmestynyt toimittaja Johan.
Tuttu miljöö palauttaa Charlien mieleen omituisia muistikuvia äiti Bettystä ja lapsuuden tapahtumista, mutta hän ei osaa erottaa ovatko ne tapahtuneet oikeasti. Monissa muistikuvissa hän kulkee hämärissä kadonneen Francescan kotiin Gudhammariin. Äiti koputtaa ovelle ja anoo, mutta tyly ääni hätistää heidät aina pois. Charlie ei tiedä mitä tämä kaikki tarkoittaa, mutta tietää varmasti käyneensä nyt kummitustaloksi muuttuneessa kartanossa.
Toisin kuin monissa dekkarisarjoissa, tässä ei käsitellä perusteellisesti edellisen kirjan henkilöitä ja tapahtumia, vaan niitä mainitaan lähinnä sivulauseissa. Kirjasta saa ehdottomasti enemmän irti, jos aloittaa lukemisen Annabellesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!