Tammi, 2012 |
Mahoksi luultu rouva Margareeta joutuu haukkametsästysretkellä rosvojoukon raiskaamaksi, ja näin Eira saa alkunsa. Margareeta kuolee pian Eiran syntymän jälkeen, hänen miehensä Klaus Stark ei tunnusta tyttöä omakseen ja Eiran ottaa huomiinsa Katri-piika.
Teinperin kartanoa hallitsee Eiran isoisä, leskimies Ulf Stark. Hän on viisikymmentä talvea nähnyt ja hyvin harkitseva mies aikana, jolloin kaikkinainen hillittömyys oli yleisesti hyväksyttävää. Piika Ursula Sipintyttären vaaleat hiukset ja siniset silmät saavat kuitenkin Ulfin pauloihinsa. Ursula alkaa odottaa lasta, ja Ulf tekee hänestä Teinperin emännän. Syntyy Rikhard, josta tulee Eiran paras ystävä ja kasvinkumppani.
Eirasta kasvaa tulitukkainen, ketunkasvoinen neito. Piirteet juoruavat hänen kuuluvan Ilvesten sukuun, ja hän on perinyt suvun tietäjänaisilta ja -miehiltä kyvyn nähdä näkyjä, enteitä, sekä parantavat kädet. Tästä syystä häntä pidetään pakanallisena Teinperin väen keskuudessa, varsinkin Ursula-rouva ei halua häntä hyväksyä jakamaan perintöä hänen poikansa kanssa. Eira näkee näyn, jossa isoisä Ulf kuolee tapaturmaisesti. Ikävä kyllä uni käy toteen, ja isoisän kuoleman jälkeen Eiran asema Teinperissä käy kestämättömäksi. Hän pakenee emonsa Katrin kanssa, ja vaikealla taipaleella Eira tapaa uniensa ilvespojan. Raskaan matkan jälkeen Eira tulee Lauttiaan, missä rouva Talvikki ottaa hänet siipiensä suojaan ja ohjaa häntä yrttiparantamisen tielle.
Lauttiaan päätyy myös Rikhard, ja Eiran tunteet kasvinveljeään kohtaan leimahtavat rakkauden liekkiin. Rikhard kuitenkin kihlataan toisaalle, ja Eirallekin on varattu toisenlainen kohtalo. Hänestä tulisi Lauttian vanhemman pojan Elofin vaimo ja Lauttian emäntä. Eira kapinoi katkerasti kohtaloaan vastaan.
Eiran tarina sijoittuu 1200-luvun alkupuoliskolle, jolloin ei vielä ollut olemassa Ruotsin ja Suomen valtakuntia. Jo 1200-luvulla, ennen 1500-luvun uskonpuhdistusta katolinen kirkko pyrki kitkemään pakanauskon Suomesta. Kirja ja Eiran kohtalo huipentuu Suomen toisen ristiretken eli Hämeen sotaretken taisteluihin. Kirjan lopussa on kerrottu kirjan tapahtumapaikoista ja henkilöistä, joista osa on todellisia, osa kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Monet paikat ja tapahtumat jäävät kuitenkin hämärän peittoon, koska niistä ei ole varmaa tietoa jäljellä. Tämä antaa osaltaan tilaa kirjailijan mielikuvitukselle, ja hän kuvaa miljöitä ja henkilöitä hyvin todentuntuisesti.
Kuten aikaisemmin lukemani Kristiina Vuoren kirja Elinan surma myös Näkijän tytär oli kiehtovaa luettavaa. Olen todella iloinen, että tulin tarttuneeksi Kristiina Vuoren kirjoihin. Luulenpa lukevani koko tuotannon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!