Mari Jungstedt: Luvattu maa

Otava, 2017

Mari Jungstedt on vaihtanut sujuvasti dekkareidensa miljöön Gotlannista Gran Canarialle. Annan arvoa kirjailijan halulle ja kyvylle uudistua. Joskus tuntuu siltä että kirjailija on niin kiintynyt henkilöihinsä, ettei pysty irrottautumaan ja alkaa toistaa itseään. Silloin uskottavuus kärsii. Näin on käynyt esim. Camilla Läckbergille, jonka sinänsä loistava Fjällbacka-sarja voisi jo vaihtua miljööltään ja henkilöiltään. Eipä Jungstedt kuitenkaan ole Anders Knutastakaan haudannut, tuottelias kirjailija kun on.

Mari Jungstedt viettää osan vuodesta Gran Canarialla, joten hän osaa kuvata uskottavasti saaren miljöötä ja henkilöitä. Joitakin lukijoita saattaa ehkä häiritä varsinkin kirjan alkupuolella kursiivilla painetut espanjankieliset lausahdukset. Itse olen Espanja-fani, ja kielitaitoni on häikäisevä opiskeltuani kokonaisen lukuvuoden kansalaisopistossa kieltä ja kulttuuria. Joitakin virheitä lausahduksista bongasin, näinköhän ovat kääntäjän tekemiä. 

Ensimmäisen Kanaria-sarjan kirjansa Tummempi taivas Jungstedt kirjoitti yhdessä Ruben Eliassonin kanssa, jonka kanssa myös kirjan hahmot on luotu. Siinä tutustuimme toimittaja Sara Mobergiin, joka asuu lomaparatiisissa perheensä kanssa. Ex-poliisi Kristian Wrede työskentelee konsulaatissa ja tekee yhteistyötä Guardia Civilin eli paikallisen poliisin kanssa. Hän on myös Saran läheinen ystävä. Kristiania painaa menneisyyden raskas taakka. Hänen ollessaan lapsi perheen auto varastettiin. Hänen pikkusiskonsa istui varastetun auton takapenkillä. Tyttöä ei koskaan löydetty. Kristianilla on pienenpieni toivonkipinä, uusi johtolanka, joka kiinnostaa myös Saraa. 

Sara on keskellä keski-iän kriisiä. Mies Lasse on muuttunut etäiseksi, pelkäksi asuinkumppaniksi. Sara päättää alkaa ottaa pianotunteja, ja nuori ja komea pianonsoitonopettaja on vähällä sekoittaa hänen päänsä. Järkyttävät tapahtumat saarella pakottavat kuitenkin Saran ja Kristianin jättämään henkilökohtaiset ongelmansa syrjään. Lomakohteeseen tehdään iskuja, jotka järkuttävät sekä paikaillisia että uhkaavat häätää turistit pois lomarannoilta. Ruotsalaisnainen murhataan raa´asti loma-asunnossaan kostean illan päätteeksi. Uima-altaalta aurinkotuolista löytyy nukkumasta naisen erittäin humaltunut aviomies, joka ei muista illan loppuvaiheista mitään. Murha ei jää ainoaksi. Onko saarella liikkeellä sekä sarjamurhaaja että terroristiryhmä?

Jäljet johtavat kauas, aina 1950-luvulle, jolloin ensimmäiset skandinaavituristiti saapuivat Gran Canarialle. Saralla on varma tietolähde poliisissa, Diego Quintana, joka on salaa ihastunut Saraan. Sara ei ole ihastusta huomaavinaankaan, mutta erityisasemansa vuoksi hänellä on etulyöntiasema muihin toimittajiin nähden. Nyt kuitenkin tapahtuu sellaisia asioita, että Quintana ei aina ehdi Saran puheluihin vastata. 

Pidin henkilöistä ja miljööstä. Saari on paratiisi ilmastonsa ja leppeän elämäntapansa vuoksi, ja moni kylmän pohjolan asukki muuttaa eläkepäivikseen talvehtimaan aurinkoon. Jotkut jaksavat golfata ja urheilla, toiset päätyvät ilta toisensa jälkeen baariin maanmiehiensä ja -naisiensa joukkoon humaltumaan. Alkoholi on halpaa, ja lämmin ilma antaa janoiselle tekosyyn. Kotimaan ongelmia ei täälläkään pääse pakoon. Pelkästään näistä asioista voisi kirjoittaa kirjan, mutta eihän se olisi dekkari. Tai ehkä olisi, mutta erilainen.