Katarina Wennstam: Hämärän tyttö

Otava, 2018

Charlotta Lugn on sairauslomalla poliisin työstään. Hän sairastaa kroonista migreeniä ja on lääkehuuruissaan tehnyt muutaman vakavan virheen työssään. Vaimo Agneta on jättänyt hänet, ja Charlotta elää aurinkolasien, lippalakin ja paksujen verhojen suojassa asunnossaan. Ulos hän lähtee vasta hämärän tullen.


Muutamaa kerrosta alempana eräs perhe herää monena yönä jostain naapuriasunnosta kuuluvaan eläimelliseen ulvontaan. Ulvoja ei ole kuitenkaan eläin vaan 15-vuotias tyttö, Molly, joka viiltelee itseään ja uskaltautuu hänkin ulos vasta hämärän tullen. Charlotta saa kontaktin Mollyyn, ja uskoo tarinan, jonka hän kertoo. Jota hän on yrittänyt kertoa jo vuosi sitten, mutta häntä ei uskottu. Jos Mollya - ja hänen parasta ystäväänsä Mirandaa - olisi silloin uskottu, eläisikö Miranda vielä? Koulumaailma on julma, ja kun maineensa menettää, se on maailmanloppu.


Charlotta uskoo Mollya ja lupaa auttaa, mutta lupausta ei ole helppo toteuttaa. Hyllytetty poliisi ei niin vaan pääse avaamaan uudestaan jo lopetettua tutkintaa. Hän kutsuu avukseen asianajaja Shirin Sundinin sekä syyttäjä Madeleine Edwardsin. Teinejä hyväkseen käyttävä raiskaaja on vapaalla jalalla, ja naiskolmikko yhdistää voimansa.


Samaan aikaan paikalliseen Nackan lukioon lähetetään uhkaus veriteosta. Onko sähköpostin lähettäjä tosissaan vai onko kyse pelkästä häirinnästä? Jotain tapahtuu, mutta olisiko potentiaalinen kouluampuja tyytynyt vain yhteen uhriin? Tapausten uskotaan liittyvän toisiinsa.


Katarina Wennstam on ruotsalainen kirjailija, journalisti ja luennoitsija. Dekkareissaan hän käsittelee naisten Ruotsissa kohtaamaa väkivaltaa. Hän on myös julkisuudessa käsitellyt naisten kokemaa seksuaalista väkivaltaa ja oikeutta hallita omaa vartaloaan. Fiktion keinoin hän tuo esille asioita jotka valitettavasti ovat faktaa kaikenikäisille naisille myös sivistyneessä pohjolassa. Sitä miten naisen itsetunto hiljalleen murskataan ja hän alkaa uskoa olevansa itse syyllinen häpäisyyn ja hyväksikäyttöön. Valokuvilla voi kiristää tekemään mitä vaan, ja ennen kaikkea pitämään suunsa kiinni. Miten nuori tyttö todistaa hyväksikäytön sana sanaa vastaan -tapauksessa, kun vastapuolena on arvotettu ja hyvämaineinen henkilö?


Wennstam käyttää heikkojen puolustamiseen sanan mahtia, ja sana tällä feministiksikin kutsutulla vahvalla naisella on hallussaan. Päähenkilöt ovat myös vahvoja naisia, vaikka  elämässään kipuilevatkin omien ristiriitojensa kanssa. Wennstamin dekkarit ovat myös juonellisesti parasta a-luokkaa. 

Mari Jungstedt: Luvattu maa

Otava, 2017

Mari Jungstedt on vaihtanut sujuvasti dekkareidensa miljöön Gotlannista Gran Canarialle. Annan arvoa kirjailijan halulle ja kyvylle uudistua. Joskus tuntuu siltä että kirjailija on niin kiintynyt henkilöihinsä, ettei pysty irrottautumaan ja alkaa toistaa itseään. Silloin uskottavuus kärsii. Näin on käynyt esim. Camilla Läckbergille, jonka sinänsä loistava Fjällbacka-sarja voisi jo vaihtua miljööltään ja henkilöiltään. Eipä Jungstedt kuitenkaan ole Anders Knutastakaan haudannut, tuottelias kirjailija kun on.

Mari Jungstedt viettää osan vuodesta Gran Canarialla, joten hän osaa kuvata uskottavasti saaren miljöötä ja henkilöitä. Joitakin lukijoita saattaa ehkä häiritä varsinkin kirjan alkupuolella kursiivilla painetut espanjankieliset lausahdukset. Itse olen Espanja-fani, ja kielitaitoni on häikäisevä opiskeltuani kokonaisen lukuvuoden kansalaisopistossa kieltä ja kulttuuria. Joitakin virheitä lausahduksista bongasin, näinköhän ovat kääntäjän tekemiä. 

Ensimmäisen Kanaria-sarjan kirjansa Tummempi taivas Jungstedt kirjoitti yhdessä Ruben Eliassonin kanssa, jonka kanssa myös kirjan hahmot on luotu. Siinä tutustuimme toimittaja Sara Mobergiin, joka asuu lomaparatiisissa perheensä kanssa. Ex-poliisi Kristian Wrede työskentelee konsulaatissa ja tekee yhteistyötä Guardia Civilin eli paikallisen poliisin kanssa. Hän on myös Saran läheinen ystävä. Kristiania painaa menneisyyden raskas taakka. Hänen ollessaan lapsi perheen auto varastettiin. Hänen pikkusiskonsa istui varastetun auton takapenkillä. Tyttöä ei koskaan löydetty. Kristianilla on pienenpieni toivonkipinä, uusi johtolanka, joka kiinnostaa myös Saraa. 

Sara on keskellä keski-iän kriisiä. Mies Lasse on muuttunut etäiseksi, pelkäksi asuinkumppaniksi. Sara päättää alkaa ottaa pianotunteja, ja nuori ja komea pianonsoitonopettaja on vähällä sekoittaa hänen päänsä. Järkyttävät tapahtumat saarella pakottavat kuitenkin Saran ja Kristianin jättämään henkilökohtaiset ongelmansa syrjään. Lomakohteeseen tehdään iskuja, jotka järkuttävät sekä paikaillisia että uhkaavat häätää turistit pois lomarannoilta. Ruotsalaisnainen murhataan raa´asti loma-asunnossaan kostean illan päätteeksi. Uima-altaalta aurinkotuolista löytyy nukkumasta naisen erittäin humaltunut aviomies, joka ei muista illan loppuvaiheista mitään. Murha ei jää ainoaksi. Onko saarella liikkeellä sekä sarjamurhaaja että terroristiryhmä?

Jäljet johtavat kauas, aina 1950-luvulle, jolloin ensimmäiset skandinaavituristiti saapuivat Gran Canarialle. Saralla on varma tietolähde poliisissa, Diego Quintana, joka on salaa ihastunut Saraan. Sara ei ole ihastusta huomaavinaankaan, mutta erityisasemansa vuoksi hänellä on etulyöntiasema muihin toimittajiin nähden. Nyt kuitenkin tapahtuu sellaisia asioita, että Quintana ei aina ehdi Saran puheluihin vastata. 

Pidin henkilöistä ja miljööstä. Saari on paratiisi ilmastonsa ja leppeän elämäntapansa vuoksi, ja moni kylmän pohjolan asukki muuttaa eläkepäivikseen talvehtimaan aurinkoon. Jotkut jaksavat golfata ja urheilla, toiset päätyvät ilta toisensa jälkeen baariin maanmiehiensä ja -naisiensa joukkoon humaltumaan. Alkoholi on halpaa, ja lämmin ilma antaa janoiselle tekosyyn. Kotimaan ongelmia ei täälläkään pääse pakoon. Pelkästään näistä asioista voisi kirjoittaa kirjan, mutta eihän se olisi dekkari. Tai ehkä olisi, mutta erilainen.

Kirsi Pehkonen: Karhuvaaran uhri

Myllylahti, 2015

Kirsi Pehkosen esikoisdekkarin miljöönä on itäsuomalainen luontokuvakeskus Karhuvaara. Metsään on tehty kojuja, joihin innokkaita, luontokuvauksesta kiinnostuneita matkailijoita viedään yöpymään ja kuvaamaan karhuja. Eläimiä houkutellaan paikalle lohenperkuujätteiden ja haaskojen avulla. Karhvaara saa osan tuloistaan myös luontokuvanäyttelyllä.  Paikalla on elokuvaryhmä, joka tekee luontodokumenttia karhuista. Projektista vastaa kokenut saksalainen kuvaaja Helmut työntekijöinään vähemmän kokeneita venäläisiä nuoria miehiä. 

Tapahtumien keskipisteessä on Johanna eli Jonna, Karhuvaaran isännän Eskon kummityttö. Jonna on viihtynyt Karhuvaarassa pikkutytöstä lähtien, ja nyt hän on tullut kesätöihin kummisetänstä yritykseen. Jonnan toimenkuva ja työaika ovat hyvin joustavia ja väljiä, hän vie haaskoja metsään, kuljettaa turisteja yöksi kojuille kuvaamaan ja auttelee keittiöstä vastaavaa Elinaa. Paikalle kurvailee silloin tällöin kevytmoottoripyörällään Jossun entinen poikaystävä Niko, joka saa kyllä nopeasti lähtöpassit. Jonnaa ei enää kiinnosta. Karhuvaarassa viihtyvät myös ammatikseen luontoa kuvaavat, kuten Eskon ystävä Kari-Juhani Kasteaho eli Kassu, jonka Jonnakin on tuntenut pikkutytöstä asti. 

Jonna on viemässä brittipariskuntaa yöksi kojulle, kun kivikosta löytyy kuolleena eräs elokuvaryhmän jäsen. Kuolema ei näytä olevan luonnollinen.  Tapausta tulee tukimaan komisario Soitunlampi ja vanhempi konstaapeli Rundgren. Paikalla on myös kärppänä iltapäivälehden toimittaja JJSalonen. Lööpit vihjaavat karhun hyökkäystä, ja Karhuvaaran maine on vaakalaudalla. Petoviha nostaa päätään. Mutta lyövätkö karhut ihmisiä kivellä päähän?

Pidin kirjan miljööstä, itäsuomalaisesta villistä metsäluonnosta. Käsittääkseni juuri näin karhuja päästään kuvaamaan, haaskan ja kojujen avulla. Muuten karhuun törmääminen kameran kanssa luonnossa olisi äärimmäisen harvinaista. Karhut kyllä tietävät, että kojussa on ihmisiä, ovatpa joskus pistäneet jonkun kojun päreiksikin. Ja kukapa kieltäytyisi seisovasta pöydästä? Karhuvaarassa kuvataan kuitenkin luonnon ehdoilla, tarpeeksi harvoin ja pidetään huolta siitä, että karhut eivät kesyynny liikaa ja että ne pystyvät myös metsästämään ruokansa. Ovatko luontokuvauksen metodit kuitenkaan täysin pyyteettömiä? Hyvällä kuvalla kun voi ansaita hyvän summan rahaa.