Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa

Tammi, 2005

Pidän kovasti Annamari Marttisen kirjoista, joten halusin palata tähän vanhempaan tuotantoon. Mistä kevät alkaa -kirjan olen lukenut aiemmin, mutta halusin nyt lukea sen uudestaan. Tarina on hyvin uskottava ja todentuntuinen elävän elämän kuvaus, jossa kolmen sukupolven naisen kipuilevat kukin omassa elämäntilanteessaan.

Leila järjestää tyttärensä Kian ylioppilasjuhlia ja yrittää samalla huolehtia dementoituneen äitinsä Helenan asioista. Helenan sairaus on edennyt siihen pisteeseen, että omassa kodissa asuminen ei enää onnistu. Leilan aika ja voimat eivät oman opettajantyön ohessa meinaa riittää äidistä huolehtimiseen, joten huoli ja syyllisyydentunteet ovat voimakkaat. Samalla Leila on katkera kauempana asuvalle Päivikki-siskolle siitä, että joutuu yksin vastuuseen äidistä. 

Lakkiaisten jatkot vietetään Leilan ja Antin mökillä koko luokan kesken. Leila kuvittelee mielessään, miten tytöt istuvat mekoissaan keinussa kuohuviinilasit kädessään ja laulavat Gaudeamusta. Totuus juhlista on tietenkin toisenlainen, ja illan tapahtumat muuttavat Kian elämää sekä äidin ja tyttären suhteita.

Mielenkiintoisin osuus kirjassa on mielestäni Helenan ajatukset ja päänsisäinen elämä, jota Annamari on onnistunut kuvaamaan uskottavasti. Miten pelottavaa on kun ei tiedä eikä muista, ja tutukin ihmiset muuttuvat vieraiksi. Miten painajaismaiselta hyvää tarkoittavien ihmisten käytös tuntuu dementoituneen mielessä. Äidin ja tyttären roolit vaihtuvat, ja myös Kia on hiukan hukassa kun rakas mummi ikäänkuin lakkaa olemasta olemassa, vaikka fyysisesti onkin paikalla. 

Kirjan Leilaan on helppo samaistua. Hän tekee parhaansa omien voimiensa äärirajoilla, ja samalla kipuilee oman ikääntymisensä ja lapsen aikuistumisen kanssa. Tavallinen tarina, ja niin tosi monen meidän kohdalla. Pidin kovasti.