Eija Piekkari: Tappava talo

Myllylahti, 2016

Kirja alkaa hautajaisista. Nuori pariskunta Emmi ja Tuomas ovat menehtyneet auto-onnettomuuden seurauksena. Emmillä ja hänen ystävillään Sonjalla, Kirsillä, Reetalla ja Inarilla on ollut tapana kokoontua tyttöjen iltaan aina silloin tällöin. Sonja on kuitenkin alkanut käyttäytyä omituisesti käytyään jonkun totuutta etsivän lahkon kokouksessa. Hän on alkanut vaatia ystäviään tilille ja tunnustamaan vanhoja asioita totuuden nimissä. 

Hautajaisten jälkeen Sonja löydetään kuolleena, murhattuna lähimetsästä. Edellisistä kirjoista tuttu rikosylikonstaapeli Kristiina "Krisse" Elo kumppaneineen alkaa tutkia tapausta. Toinenkin nuori nainen kuolee, ja poliisit miettivät, onko Sonja ollutkin väärä kohde ja onko talossa, jossa Sonja on asunut, jotain, jonka tappaja haluaa. 

Samaan aikaan Krissen kotikulmilla vanhuksia työnnetään kepillä ojaan ohiajavasta autosta. Krisse miettii, onko asialla joku nuorisoporukka jolla on tällainen sairas tapa huvitella, vai liittyykö asia jotenkin murhiin ja tarkoituksena onkin pelotella häntä?

Sonjan ystävien taustalta löytyy salaisuuksia, joita Sonja on painostanut heitä tunnustamaan ja pyytämään anteeksi. Onko Sonja mennyt painostuksessaan liian pitkälle?

Kirjan alussa on luettelo henkilöistä, mikä on hyvä juttu. Jotenkin tuntuu, että Krissen lähipiirissä on liikaa henkilöitä, jotka on ikäänkuin ympätty sinne väkisin, että saataisiin myös sivujuonta tapahtumille. Poliisiaseman tutkintasihteeri Riikka on mielenkiintoinen tapaus, isänsä ja äitinsä kanssa aikuiseksi kasvanut nainen, joka harjoittelee itsenäistä elämää mutta on niin pumpulissa kasvanut että maailman kierous jää häneltä huomaamatta, ja häntä on helppo huijata. Riikan vahvuus on valokuvamuisti, jota tarvitaan usein poliisitutkinnassa. 

Piekkarin kirjojen suola on minulle henkilökohtaisesti tutut tapahtumapaikat. Kirjoja on mielenkiintoista lukea, kun voi hahmottaa, missä milloinkin mennään ja murhaajakin käy ruokaostoksilla koti-Salessa. Piekkari on mielestäni parantanut otettaan tässä viimeisimmässä kirjassaan ja sitä oli mukava ja viihdyttävä lukea.