 |
| Johanna Tuomola & Book4you 2017 |
Johanna Tuomolan edellisessä kirjassa Valheiden vangit tutustuimme Julia Takaloon. Hän on onnistunut saamaan potkut sekä Helsingin poliisista että
turvapalveluyrityksestä, ja on näin päätynyt yksityisetsiväksi. Hän on
onnistunut suututtamaan räväkällä käytöksellä esimiehensä, eivätkä
Julian tutkintamenetelmät aina kestäkään päivänvaloa. Valheiden vangeissa paljastui myös, että Julia sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jonka vuoksi vauhti kiihtyy välillä liikaakin ja vaikeuttaa tutkimuksia. Ja tuollaisen jakson jälkeen hän yleensä vaipuu syvälle masennukseen.
Jo Valheiden vangit -kirjassa Tuomolalla oli metodi, johon en ole ennen törmännyt. 40 esilukijaa luki käsikirjoituksen ennen lopullista versiota ja kertoi mielipiteensä ennen lopullista versiota.Tämän mahdollistaa se, että Tuomola kustantaa itse trilogian, vaikka moni kustantamokin tämän varmaan mielellään listoilleen ottaisi. Minulla oli ilo ja kunnia olla mukana Kun eilinen oli toinen -kirjan esilukijaraadissa. Sain jopa sanoa mielipiteeni kansikuvasta - ja nimeni ja kommenttini takakanteen! Oli ihan valtavan jännittävää saada paperpinkka luettavakseen ajatuksella, että saan tutustua kirjaan ennenkuin se on nähnyt päivänvaloa. Minulla oli aikomus lukea käsikirjoitus ajatuksella ja tehdä muistiinpanoja, mutta kuinkas kävi? Ahmaisin paperipinon muutamassa illassa tehden hätäisiä merkintöjä marginaaliin. Julia on hyppäyttänyt Johanna Tuomolan kotimaisen dekkarigenren kärkikaartiin.
Sittemmin sain kiitokseksi Johannalta kirjan omistuskirjoituksella. Käsikirjoituskin on tallessa, ja jalo aikomus oli lukea ne rinnan ja katsoa mitä on muutettu. Mutta niinhän siinä taas kävi, että kun kirjan otin käteeni, käsikirjoitus unohtui. Esilukijakaarti oli kuitenkin selvästi saanut vaikuttaa lopputulokseen.
Kaisa ja Kaarle Valle ovat perustaneet hoitokodin, Villa Santalan. Potilaina heillä on mielenterveyspotilaita. Villa Santalassa on tapahtunut outoja ilkivallantekoja, ja Julia saa toimeksiannon selvittää asiaa. Hän ujuttauttuu yhteisöön esittämällä potilasta. Muut potilaat ovat Camilla, Henna, Amanda ja Teemu. Yksi heistä murhataan.
Julian seksielämä on melkoisen holtitonta, ja kun Villa Santalaan työntekijäksi ilmestyy komea Nelson, Julia ei malta pitää näppejään erossa. Jälkeenpäin hän soimaa itseään ankarasti. Olisiko hän voinut estää murhan, jos ei olisi viettänyt murhayötä Nelsonin vuoteessa? Ainakin hän tietäsi, kuka murhan teki.
Julia tuntuu olevan ainoa, joka pystyy kommunikoimaan Kaisan autistisen Armas-pojan kanssa. Voiko olla, että Armas näki ikkunasta, kun murha tapahtui? Tapahtumat alkavat vyöryä hurjaa vauhtia kohti loppuratkaisua. Lopussa jännitys käy melkein sietämättömäksi, ja ratkaisu on täysin odottamaton. Ihmismieli on yllättävä.
Kaiken tämän keskellä Julia yrittää pitää loitolla mielen demoneita ja välttää suistumasta takaisin pimeään kuiluun.Tapahtumien tiimellyksessä Julialle selviää menneisyydestään asioita, joita hän ei tiennyt, ja joista hän haluaa tietää lisää. Kirjan loppu saa lukijan janoamaan lisää ja odottamaan kiihkeästi trilogian kolmatta osaa. Kirjailijan elämäntilanteesta johtuen voimme joutua nyt odottamaan hiukan ennakoitua pitempään. Kiitos Johanna tästä kirjasta ja kiitos kun sain osallistua sen syntyyn esilukijana! Ja kyllä me jaksamme odottaa.
Jo Valheiden vangit -kirjassa Tuomolalla oli metodi, johon en ole ennen törmännyt. 40 esilukijaa luki käsikirjoituksen ennen lopullista versiota ja kertoi mielipiteensä ennen lopullista versiota.Tämän mahdollistaa se, että Tuomola kustantaa itse trilogian, vaikka moni kustantamokin tämän varmaan mielellään listoilleen ottaisi. Minulla oli ilo ja kunnia olla mukana Kun eilinen oli toinen -kirjan esilukijaraadissa. Sain jopa sanoa mielipiteeni kansikuvasta - ja nimeni ja kommenttini takakanteen! Oli ihan valtavan jännittävää saada paperpinkka luettavakseen ajatuksella, että saan tutustua kirjaan ennenkuin se on nähnyt päivänvaloa. Minulla oli aikomus lukea käsikirjoitus ajatuksella ja tehdä muistiinpanoja, mutta kuinkas kävi? Ahmaisin paperipinon muutamassa illassa tehden hätäisiä merkintöjä marginaaliin. Julia on hyppäyttänyt Johanna Tuomolan kotimaisen dekkarigenren kärkikaartiin.
Sittemmin sain kiitokseksi Johannalta kirjan omistuskirjoituksella. Käsikirjoituskin on tallessa, ja jalo aikomus oli lukea ne rinnan ja katsoa mitä on muutettu. Mutta niinhän siinä taas kävi, että kun kirjan otin käteeni, käsikirjoitus unohtui. Esilukijakaarti oli kuitenkin selvästi saanut vaikuttaa lopputulokseen.
Kaisa ja Kaarle Valle ovat perustaneet hoitokodin, Villa Santalan. Potilaina heillä on mielenterveyspotilaita. Villa Santalassa on tapahtunut outoja ilkivallantekoja, ja Julia saa toimeksiannon selvittää asiaa. Hän ujuttauttuu yhteisöön esittämällä potilasta. Muut potilaat ovat Camilla, Henna, Amanda ja Teemu. Yksi heistä murhataan.
Julian seksielämä on melkoisen holtitonta, ja kun Villa Santalaan työntekijäksi ilmestyy komea Nelson, Julia ei malta pitää näppejään erossa. Jälkeenpäin hän soimaa itseään ankarasti. Olisiko hän voinut estää murhan, jos ei olisi viettänyt murhayötä Nelsonin vuoteessa? Ainakin hän tietäsi, kuka murhan teki.
Julia tuntuu olevan ainoa, joka pystyy kommunikoimaan Kaisan autistisen Armas-pojan kanssa. Voiko olla, että Armas näki ikkunasta, kun murha tapahtui? Tapahtumat alkavat vyöryä hurjaa vauhtia kohti loppuratkaisua. Lopussa jännitys käy melkein sietämättömäksi, ja ratkaisu on täysin odottamaton. Ihmismieli on yllättävä.
Kaiken tämän keskellä Julia yrittää pitää loitolla mielen demoneita ja välttää suistumasta takaisin pimeään kuiluun.Tapahtumien tiimellyksessä Julialle selviää menneisyydestään asioita, joita hän ei tiennyt, ja joista hän haluaa tietää lisää. Kirjan loppu saa lukijan janoamaan lisää ja odottamaan kiihkeästi trilogian kolmatta osaa. Kirjailijan elämäntilanteesta johtuen voimme joutua nyt odottamaan hiukan ennakoitua pitempään. Kiitos Johanna tästä kirjasta ja kiitos kun sain osallistua sen syntyyn esilukijana! Ja kyllä me jaksamme odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!