maanantai 15. lokakuuta 2018

Marian Keyes: Lucy menee naimisiin

Pokkariversio Marian Keyesin 1997 ilmestyneestä kirjasta. Kertoo ajasta, jolloin vielä odotettiin kotona puhelimen soimista ja kotiin tullessa kysyttiin, onko kukaan soittanut. Takakannessa on blogimaininta "Hyvä kirja matkoille ja silloin, kun haluat lukea jotain oikein kevyttä ja hömppää." Kirja on kevyt ja helppo luettava, ehkäpä hömppääkin, mutta Marian Keyesin teksti on terävän ironista ja viisasta. Kerrassaan nautinnollista luettavaa, varsinkin sairaslomalla kun kaikki on vähän kurjaa ja pitkästyttävää. 

Lucy Sullivan on töissä tylsässä toimistossa ja asuu kimppakämpässä Karenin ja Charlotten kanssa. Nuorten naisten intohimoihin ei kuulu siivous eikä muutkaan kotityöt. Viikonloput kuluvat baareissa tai kotibileissä, sunnuntait olotilaa parannellessa tulevaa työviikkoa varten. Lucy käy työkavereidensa kanssa ennustajalla, joka povaa, että ennen kuin lehdet putoavat toistamiseen puista, Lucylle soivat hääkellot. 

Ainoa aukko ennustuksessa on, että Lucylla ei ole poikaystävää, josta tulisi potentiaalinen sulhanen. Niinpä alkaa etsintä. Miehiä pörrää kyllä kämppäkaverusten ympärillä, mutta kukaan heistä ei tunnu oikein olevan aviomiesainesta. Lucy kuitenkin rakastuu korviaan myöten Gusiin, hurmaavaan renttuun, joka juo omansa ja Lycyn rahat ja katoaa välillä viikoiksi, jopa kuukausiksi. Onneksi on vanha ystävä Daniel, jonka luo voi paeta sydänsuruja. Mutkia matkaan tuo, että kämppis Karen alkaa seurustella Danielin kanssa, eikä katso hyvällä vanhojen ystävysten tapaamisia. 

Oman lusikkansa soppaan tuovat Lucyn vanhemmat. Äitinsä kanssa hän riitelee, ja säälii viinaanmenevää isäänsä, jota äiti ei tietenkään ymmärrä. 

Lucyn tie humputtelevasta nuoresta naisesta kohti aikuisuutta vaatii paljon kyyneliä ja pettymyksiä, mutta myös onnen hetkiä elämässä on. Loppuratkaisu oli ainakin minulle selvillä jo ennen kirjan puoltaväliä, joskin yllätyksiä löytyy myös loppusivuilta. Yllättäviä pariskuntia syntyy, mutta kaikki loksahtelee sitten ihanasti kohdalleen ja prinsessat saavat prinssinsä ja puoli valtakuntaa.

2 kommenttia:

  1. Oi, siitä on kauan kun luin tämän viimeksi ja nyt tuli hinku lukea uudelleen. Mä niin tykkään Keyesin kirjoista. Ja sä oot hyvä kertomaan kirjoista, moni sun bloggaama on päätynyt mun lukulistalle jos ei siellä vielä ole ollut. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos! Muistinkin että Keyes on sun lempikirjailijoita ja olet hänet tavannutkin :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!