torstai 13. syyskuuta 2018

Kristiina Vuori: Siipirikko

Tammi, 2013


Kristiina Vuoren toisessa romaanissa mennään 1300-luvulle. Kahta Seljaa viedään orjuteen Karjalaan. Toinen tytöistä, oikealta nimeltään Cecilia, on Sotjalan rälssikartanon perijätär. Hän ei selviä hengissä matkasta, ja toinen Selja, pientilallisen tytär omii ystävänsä vaakunasormuksen ja sen myötä hänen henkilöllisyytensä. 

Seljalla on naiseksi ja orjaksi erikoinen kyky: hän on taitava kouluttamaan metsästyshaukkoja. Haukkametsästys on yläluokan huvia, ja koulutetusta haukasta ollaan valmiita maksamaan sievoisia summia. Sitten Selja saa koulutettavakseen upean linnun, kotkan, Primuksen. Hän kiintyy lintuun ja on ainoa, jonka ääntä Primus kuuntelee. 

Orjuudessa Ahtilan talossa talon nuori isäntä, julma Pessi ihastuu Seljaan ja haluaa tehdä hänestä Ahtilan emännän. Selja pelkää ja inhoaa Pessiä, mutta perheen mielestä Seljan pitäisi olla kiitollinen, kun hänet ylennetään orjasta emännäksi. Orjattaren mielipidettä ei kunnioiteta, vaan häitä aletaan valmistella. Orjaystävänsä Häkin kanssa Selja alkaa valmistella juonta, jolla hän ja Häkki pääsisivät pakenemaan häähumun keskeltä. Verta ei ole tarkoitus vuodattaa, mutta juoni onnistuu vähän liiankin hyvin. Selja ja Häkki mukanaan Primus-kotka lähtevät epätoivoiselle pakomatkalle tietäen kohtaavansa julman kuoleman, jos heidät tavoitetaan. 

Ahtilan talossa poikennut ritari Aijo ei saa mielestään nuorta orjatyttöä ja kotkasormusta. Kuin ihmeen kaupalla heidän tiensä risteävät orjien pakomatkalla, ja Selja menettää sydämensä Aijolle. Aijo on paossa synkkää menneisyyttään. Kuka on Anna, jota ritari kutsuu haavoittumisensa jälkeen kuumehoureessa?

"Ja Anna", ritari Aijo mutisi enää puolittain hereillä, "minä tunnen montakin Annaa ja yksi heistä on tiettävästi sinun tätisi. Sinun ainoa elossa oleva sukulaisesi."

Niin koittaa vapaus Seljalle ja Häkille. Seljaa kohdellaan rälssineitona, ja hänen avioliittoaan aletaan suunnitella. Selja kuitenkin kantaa mukanaan menneisyyden painolastia, tietoa siitä että hän on perijätär väärän henkilöllisyyden turvin. Lisäksi mielessä painavat veriteot, jotka hän ja Häkki jättävät jälkeensä paetessaan. Lisäksi neidon sydäntä painaa onneton rakkaus ritari Aijoon. Aijo joutuu vastakkain menneisyytensä kanssa. Hänenkin sydämessään palaa onneton rakkaus.


"Isäni ja minä...me emme tulleet suoranaisesti toimeen. Emme enää viimeisinä  vuosina."
"Siksikö olet matkustellut näin pitkään? Vältellyt kotiasi ja sen tuomia muistoja?"

Hiilenharmaiden silmien katse kovettui, ja Selja ymmärsi uskoutumisen hetken olevan ohitse.  

"Minä olen levoton, kulkija luonnoltani, siinä kaikki."

Ja minä olen Cecilia, Sotjalan rälssitalon perijätär, Selja ajatteli. Molemmat väitteet olivat luultavasti yhtä totta."

Taustalla raivoaa sotaisa 1300-luku. Ja jossain kulkee Pessi, joka haluaa kostaa entiselle morsiamelleen julmimman kautta.


Kotka nostaa päätään, kääntyy vasten tuulta, nauttii selvästi vihurin kosketuksesta sulkapeitteessään. Se astuu Seljan käsivarrelta tornin muurille, kohottaa valtavat siipensä ja pudottautuu hurjaan liitoon. Selja seuraa sen lentoa ja mitä kauemmaksi Primus ehtii, sitä kevyemmäksi hänen sydämensä muuttuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!