torstai 23. helmikuuta 2017

Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa

Tammi, 2005

Pidän kovasti Annamari Marttisen kirjoista, joten halusin palata tähän vanhempaan tuotantoon. Mistä kevät alkaa -kirjan olen lukenut aiemmin, mutta halusin nyt lukea sen uudestaan. Tarina on hyvin uskottava ja todentuntuinen elävän elämän kuvaus, jossa kolmen sukupolven naisen kipuilevat kukin omassa elämäntilanteessaan.

Leila järjestää tyttärensä Kian ylioppilasjuhlia ja yrittää samalla huolehtia dementoituneen äitinsä Helenan asioista. Helenan sairaus on edennyt siihen pisteeseen, että omassa kodissa asuminen ei enää onnistu. Leilan aika ja voimat eivät oman opettajantyön ohessa meinaa riittää äidistä huolehtimiseen, joten huoli ja syyllisyydentunteet ovat voimakkaat. Samalla Leila on katkera kauempana asuvalle Päivikki-siskolle siitä, että joutuu yksin vastuuseen äidistä. 

Lakkiaisten jatkot vietetään Leilan ja Antin mökillä koko luokan kesken. Leila kuvittelee mielessään, miten tytöt istuvat mekoissaan keinussa kuohuviinilasit kädessään ja laulavat Gaudeamusta. Totuus juhlista on tietenkin toisenlainen, ja illan tapahtumat muuttavat Kian elämää sekä äidin ja tyttären suhteita.

Mielenkiintoisin osuus kirjassa on mielestäni Helenan ajatukset ja päänsisäinen elämä, jota Annamari on onnistunut kuvaamaan uskottavasti. Miten pelottavaa on kun ei tiedä eikä muista, ja tutukin ihmiset muuttuvat vieraiksi. Miten painajaismaiselta hyvää tarkoittavien ihmisten käytös tuntuu dementoituneen mielessä. Äidin ja tyttären roolit vaihtuvat, ja myös Kia on hiukan hukassa kun rakas mummi ikäänkuin lakkaa olemasta olemassa, vaikka fyysisesti onkin paikalla. 

Kirjan Leilaan on helppo samaistua. Hän tekee parhaansa omien voimiensa äärirajoilla, ja samalla kipuilee oman ikääntymisensä ja lapsen aikuistumisen kanssa. Tavallinen tarina, ja niin tosi monen meidän kohdalla. Pidin kovasti.

Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta

 
Tuija Lehtinen ja Otava, 2016
Tuija Lehtinen on kiistaton viihteen kuningatar Suomenmaassa, eikä petä tässä uudessa kirjassakaan. Helmi on nuori nainen, joka aikansa maailmalla matkaoppaana ja muissakin töissä kierrettyään saa hoitaakseen Divarin Helmen,  äitinsä ja isäpuolensa vanhojen tavaroiden liikkeen. Hän alkaa innoissaan uudistaa liikettä ja laajentaa liikeideaa. Samaan aikaan hän muuttaa kimppäkämppään kolmen muun sinkkuihmisen kanssa, jotka kaikki ovat omalla tavallaan outoja, eikä yhteentörmäyksiltäkään vältytä.

Lehtisen tuttuun tapaan miehiä pyörii Helmin ympärillä useitakin, ja sänkypuulhiakin harrastetaan. Itse en katsele edes Huutokauppakeisaria televisiosta, ja antiikkiesineiden maailma on muutenkin minulle vieras miljöö, joten siltä osin kirja ei napannut samalla lailla kun aiemmat Lehtisen kirjat. Kirjan henkilöt olivat ehkä liiankin kärjistettyjä, kuten räväkkä mummo ja Helmin äiti, joka salailee Helmin syntyperää. Myös Ville-veli on hyvin stereotyyppinen lusmuileva, bändinsä kanssa touhuileva sottapytty. Loppuratkaisu ei ollut mitenkään yllättävä, mutta kaiken kaikkiaan kirjasta jäi hyvä mieli.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Eija Piekkari: Tappava talo

Myllylahti, 2016

Kirja alkaa hautajaisista. Nuori pariskunta Emmi ja Tuomas ovat menehtyneet auto-onnettomuuden seurauksena. Emmillä ja hänen ystävillään Sonjalla, Kirsillä, Reetalla ja Inarilla on ollut tapana kokoontua tyttöjen iltaan aina silloin tällöin. Sonja on kuitenkin alkanut käyttäytyä omituisesti käytyään jonkun totuutta etsivän lahkon kokouksessa. Hän on alkanut vaatia ystäviään tilille ja tunnustamaan vanhoja asioita totuuden nimissä. 

Hautajaisten jälkeen Sonja löydetään kuolleena, murhattuna lähimetsästä. Edellisistä kirjoista tuttu rikosylikonstaapeli Kristiina "Krisse" Elo kumppaneineen alkaa tutkia tapausta. Toinenkin nuori nainen kuolee, ja poliisit miettivät, onko Sonja ollutkin väärä kohde ja onko talossa, jossa Sonja on asunut, jotain, jonka tappaja haluaa. 

Samaan aikaan Krissen kotikulmilla vanhuksia työnnetään kepillä ojaan ohiajavasta autosta. Krisse miettii, onko asialla joku nuorisoporukka jolla on tällainen sairas tapa huvitella, vai liittyykö asia jotenkin murhiin ja tarkoituksena onkin pelotella häntä?

Sonjan ystävien taustalta löytyy salaisuuksia, joita Sonja on painostanut heitä tunnustamaan ja pyytämään anteeksi. Onko Sonja mennyt painostuksessaan liian pitkälle?

Kirjan alussa on luettelo henkilöistä, mikä on hyvä juttu. Jotenkin tuntuu, että Krissen lähipiirissä on liikaa henkilöitä, jotka on ikäänkuin ympätty sinne väkisin, että saataisiin myös sivujuonta tapahtumille. Poliisiaseman tutkintasihteeri Riikka on mielenkiintoinen tapaus, isänsä ja äitinsä kanssa aikuiseksi kasvanut nainen, joka harjoittelee itsenäistä elämää mutta on niin pumpulissa kasvanut että maailman kierous jää häneltä huomaamatta, ja häntä on helppo huijata. Riikan vahvuus on valokuvamuisti, jota tarvitaan usein poliisitutkinnassa. 

Piekkarin kirjojen suola on minulle henkilökohtaisesti tutut tapahtumapaikat. Kirjoja on mielenkiintoista lukea, kun voi hahmottaa, missä milloinkin mennään ja murhaajakin käy ruokaostoksilla koti-Salessa. Piekkari on mielestäni parantanut otettaan tässä viimeisimmässä kirjassaan ja sitä oli mukava ja viihdyttävä lukea.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Tuula T. Matintupa: Maan ääniä

Mäkelä, 2016
Ylikonstaapeli Alina Mänty on jotenkin symppis. Hän asustelee vuokralla pienessä mökissä maalla. Alinalla on lettikampaus, joka hänen mielestään syö hänen uskottavuuttaan poliisina, joten hän päättää leikata hiuksensa. Tuloksena on vallaton kiharapehko. Monissa dekkareissa naispoliisi on kuvattu raudanlujaksi ammattilaiseksi, joka syö miespoliiseja aamupalakseen. Alina on jotenkin erilainen, hauras ja syvästi inhimillinen. Ja hauska. Toivon kovasti, että hänen alkava romanssinsa naapurin nuoren isännän Samulin kanssa vahvistuu elämänkumppanuudeksi. 

Viljavainiontiellä asukkaat ovat kauhuissaan. Nuori tyttö, Ilona seurustelee salaa vanhemmiltaan epäsopivan miehen kanssa. Hänet löydetään lenkkipolun varrelta murhattuna. Perheenäiti Noora on muuttunut pöhöttyneestä alkoholisti-pillerististä hoikaksi ja hehkeäksi naiseksi. Alkoholistivuosien ja pillerikierteen vuoksi Noora on menettänyt oikeutensa toimia sairaanhoitajana. Perheen nuornimmainen Eetu on Nooran alkoholinkäytön vuoksi syntynyt FAS-lapsena, ja on elävä muistutus Nooralle siitä, mitä hänen alkoholinkäyttönsä on saanut aikaan. Eräänä iltana Noora ei palaa iltalenkiltään. 

Alina työtovereineen tutkii rikoksia. Ei kai voi olla sattumaa että kaksi naista murhataan samalla lenkkipolulla viikon välein? Onko liikkeellä sarjamurhaaja, vai löytyykö jokin yhtymäkohta tapausten välillä? Viljavainiontien asukkaista jotkut ovat varsin kummallista porukkaa. Yksin asuva, romuluinen Saara ei ole puhunut vuosikausiin kenellekään. Saara on kuitenkin kaikkea muuta kuin tyhmä ja yksinkertainen. Frans ja Silja ovat iäkkäät sisrukset. Frans vihaa Nooraa, koska syyttää tätä Laina-vaimonsa kuolemasta. Entä onko Nooran raamikkaalla personal trainerilla osuutta asiaan?

Mielestäni Matintupa parantaa otettaan kirja kirjalta. Mitään henkeäsalpaavia jännityksen hetkiä ei pääse kokemaan hänen kirjojaan lukiessaan. Ihan laadukasta ja viihdyttävää lukemista kuitenkin. Välillä puhuu "Maan ääni" murhaajan suulla.