torstai 19. tammikuuta 2017

Outi Pakkanen: Peili

Otava, 2016

Kirjan kannessa on alaotsikko: "Anna Laine -dekkari". Kirjassa kuitenkin Anna Laine on sivuosassa, ja hiukan mietityttää onko tämä dekkari vai ei. Ei murhia, ei verta, ei rikoksen selvittämistä. Psykologista jännitystä kylläkin, ja paljon ihmissuhdedraamaa ja kipeitä asioita. Ikääntymistä, lapsettomuutta, uusperheen kuvioita. 

Jussi Paronen on järjestänyt elämänsä hyvin. Vaimo Elisabeth eli Lillan on vanhaa, suomenruotsalaista, sivistynyttä ja äveriästä sukua. Lillan pyörittää harrastuksenomaisesti pientä liikettään, lahjatavarakauppaa missä on myös pieni kahvionurkkaus. Jussi tekee uraa ja nauttii appiukon perinnöstä ja Lillanin suvun rahoista, haaveileepa hän poliittisestakin urasta. Jussilla on ensimmäisestä avioliitostaan tytär Helmi, jonka yksinhuoltajuuden hän on saanut ex-vaimo Jutan holtittoman elämän vuoksi. Lillan ei voi saada omia lapsia ja rakastaa Helmiä kuin omaansa, kutsuu itseään mammaksi ja huolehtii kaikista Helmin asioista, niin että Jussi saa keskittyä työhönsä. Lillanin äiti Greta on suvun matriarkka, joka hemmottelee myös Helmiä mutta hänellä on myös perhettä kohtaan asenne: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. 

Jutan äiti, Helmin biologinen isoäiti Violetta Lilja kipuilee oman vanhenemisensa kanssa. Violetan tytär, Helmin äiti Jutta ei ole juuri pitänyt tyttäreensä yhteyttä, ja sen myötä myös Violetan yhteys Helmiin on katkennut. Hän kaipaa tyttöä kovasti. 

Jutta alkaa hiljalleen saada sekaista elämäänsä järjestykseen, ja haluaa Helmin takaisin elämäänsä. Jussin mielestä se on ok, mutta Lillan ei asiaa meinaa niellä, ja vielä vähemmän "bonusisoäiti" Greta. Sitten Helmi katoaa.

Anna Laine on tarinassa ikäänkuin sivustakatsojana. Edellisessä Pakkasen kirjassa Helle Anna alkoi seurustella ihanan Jyrin kanssa, ja pari on edelleen yhdessä. Jyri ja hänen Eljas-poikansa ovat ihanasti sekoittaneet Annan elämän ja asunnon, eikä se aina ole helppoa vuosia yksin eläneelle Annalle. Onko Anna valmis sekoittamaan elämäänsä (ja Justus-mäyräkoiran elämää) vielä lisää Jyrin vuoksi. Annan osa tarinassa on siis pienehkö, mutta välillä tiet kohtaavat Helmin ja Lillanin kanssa. 

Pidän Annasta, ja toivon että seuraavassa kirjassa hän olisi isommassa osassa. Ja toivon hartaasti, että Jyri ja Eljas olisivat vielä mukana kuvioissa.

torstai 12. tammikuuta 2017

Eija Piekkari: Kuolema kutsuu katsomoon

Eija Piekkari on minulle jäänyt hieman tuntemattomammaksi kirjailijaksi kotimaisen dekkarin genressä. Tämä kirja on jo kahdeksas rikosylikonstaaperi Kristiina Elosta kertova dekkari. Jonkun lienen aikaisemmin lukenut, mutta mitään mielikuvaa ei lukemastani ole jäänyt. Piekkarin kirjoista tekee mielenkiintoisia se, että ne sijoittuvat tänne kotinurkille, Lahteen, Hollolaan ja Hämeenkoskelle. Tässäkin kirjassa mökkeillään Pääjärven rannalla ja Lahden Radiomäeltä löytyy ruumis. 

Elina ja Sanna sopivat viettävänsä naisten iltaa mökkeillen Pääjärven rannassa. Kuinka ollakaan, Sanna kolaroi autonsa eikä pääsekään mökille. Elina ottaa pari lasia viiniä ja sytyttää tulen takkaan. Aamulla Elina löydetään mökiltä häkään kuolleena. Sanna ei usko itsemurhateoriaan eikä vahinkoon. Elina kun oli pedanttisen tarkka takan peltien sulkemisesta. Joku muu on sulkenut pellit Elinan nukkuessa. Ainoa, kenen kanssa Elinalla on ollut riitaa on aviomies Saku Mäki, työtön myyntiedustaja. Saku tuntuu suhtautuvan Elinan kuolemaan liiankin hyväksyvästi.

Kuolemantapausta seuraa toinen, josta ei ole epäilystäkään, etteikö kyseessä ole murha. Kun vielä kolmaskin nainen löytyy kuolleena, Krisse kumppaneineen alkaa selvittää yhteyttä kuolemantapausten välillä. Myös motiivi on hämärän peitossa, isot rahat vai sittenkin mustasukkaisuus?

Kirjassa ehkä poliisitutkimus jää sittenkin taka-alalle, paljon pyöritään Krissen perheen ja kyläläisten elämän ympärillä. Henkilöitä on jotenkin liiankin paljon, osa liittyy tarinaan, osa jää jotenkin irrallisiksi, kuten Ojantaustat ja Kasolan veljekset. Minua häiritsi kirjassa jopa niinkin epäolennainen asia kuin etunimet. Kenen nelikymppisen naisen etunimi on Pinja ja nelikymppisen miehen Veeti? Itse tarina oli ihan ok, siihen pääsi hyvin mukaan ja potentiaalisia syyllisiäkin sai pyöritellä mielessään ihan oikeasti. Joskin loppuratkaisun olisin itse kirjoittanut kirjaan vähän toisin, ihan  uskottava se ei ollut.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Suvi Piiroinen: Pahaa parempi

Myllylahti, 2016
Suvi Piiroisen esikoiskirja ja uuden dekkarisarjan aloitus. 9-vuotias Mia katoaa liikuntakerhon jälkeen. Poliisilla ei ole ainuttakaan johtolankaa, mutta pian alkaa tulla vihjeitä tuntemattomasta. Joku tietää jotain Mian katoamisesta, mutta luultavasti hänellä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan, kun haluaa pysytellä tuntemattomana. 

Mian äidillä on hiukan arveluttava lisätyö - liittyykö Mian katoaminen jotenkin äidin työhön ja asiakkaisiin? Äiti Mirinda on kuitenkin epätoivoinen ja etsii tyttöään kuumeisesti. Hän kiinnittää Mian kuvia kaupungille ja kyselee hänestä kadulla kulkijoilta. 

Kirjassa tutustutaan rikostutkija Rob Peuraan, jonka perhe-elämää myös kirjassa seurataan. Mian kohtalo koskettaa erityisesti Robia, sillä hänen tyttärensä on Mian koulutoveri ja saman ikäinen kuin Mia. Toinen tuttavuus on rikostutkija Väinö Rossi, joka viettää epäterveellistä, yksinäistä elämää ainoana kumppaninaan kissa nimeltä Kissa. Molemmat olivat mukavia tuttavuuksia ja kiva juttu että heitä saamme seurata seuraavissakin kirjoissa. Kaiken kaikkiaan mielestäni erittäin onnistunut esikoiskirja, ja varmasti tulen lukemaan Suvi Piiroisen seuraavatkin kirjat.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Nicholas Evans: Kylmät vuoret

Ws Bookwell Oy, 2005
Kirja alkaa tapahtumalla, jossa kaksi extreme-hiihtäjää löytää Montanan vuorilta jäätyneen nuoren naisen ruumiin. Nainen tunnistetaan Abbie Cooperiksi, joka katosi pari vuotta sitten murhasta etsintäkuulutettuna.

Alun jälkeen palataan aikaan ennen Abbien kuolemaan, onnelliseen perhe-elämään. Perhe viettää yhteistä lomaa kuten muinakin vuosina, mutta tällä lomalla tapahtuu jotain sellaista, joka johtaa perheen hajoamiseen. Isä Ben kohtaa uuden rakkauden ja jättää perheensä. Abbie on katkera isälleen. Hän lähtee opiskelemaan, ja ajautuu ekoterroristien porukkaan. Porukan pomo on Rolf, ja hänen kelkkaansa hypättyään Abbie ajautuu yhä syvemmälle tuhotöihin. Erään sellaisen seurauksena kuolee mies, ja Abbie ja Rolf joutuvat painumaan maan alle. 

Olen pitänyt kovasti aikaisemmin lukemistani Evansin kirjoista. Tämä ei ehkä yllä ihan muiden tasolle, mutta nautin silti kirjan lukemisesta. Kirjan tyylilajia on vaikea määritellä, siinä on paljon ihmissuhteiden kuvausta, kun koko perhe kipuilee avioerosta, ja isä Ben yrittää tasapainoilla entisen ja uuden perheen välillä. Kirjan lopussa tarina kuitenkin kääntyy jännityksen puolelle, kun edetään Abbien kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin. Evansin kirjojen ehkä parasta antia ovat luontokuvaukset, joilla luodaan puitteet tarinoille. Lukija voi ikäänkuin nähdä silmissään tapahtumapaikat ja eläytyminen itse kertomukseen saa näin uutta syvyyttä.