keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Estelle Maskame: DIMILY- rakastan: did I mention I love you

Gummerrus, 2016

16-vuotiaan Edenin vanhemmat ovat eronneet, eikä isä ole pitänyt eron jälkeen yhteyttä tyttäreensä. Eden asuu äitinsä kanssa Portlandissa, isällä on uusi perhe Kaliforniassa Santa Monican rantakaupungissa. Yllättäen Eden saa kutsun viettämään kesälomaa isän ja hänen perheensä luo, kahdeksan viikon ajaksi. Isän vaimolla Ellalla on kolme poikaa.

Ellan vanhin on Tyler, paha poika, joka alkoholin lisäksi käyttää myös ainakin kannabista. Eden löytää myös ystäviä, vuotta vanhemmat Racahelin ja Meghanin sekä Tylerin ripustautuvan tyttöystävän Tiffanin. Myös Tylerin kaverit Jake ja Dean kuuluvat porukkaan, joskin ainakin Jaken kanssa Tylerin välit ovat viileät. Sekä perhepiirissä että kaveriporukassa on paljon törmäyskurssilaisia. Porukan pääharrastuksena tuntuu olevan kosteiden bileiden järjestäminen aina siellä, missä vanhemmat eivät ole kotona, ja poltetaanpa näissä pippaloissa pilveäkin.

Aluksi Eden ja Tyler eivät voi sietää toisiaan. Edeniä raivosttaa Tylerin ylimielisyys ja vihamielisyys, sekä huumeiden ja alkoholin käyttö. Ella yrittää pitää Tyleria arestissa, mistä tämä ei kuitenkaan piittaa tuon taivaallista. Tylerilla tuntuu olevan jokin synkkä salaisuus, mitä hän peittelee itsetuhoisella käytöksellään. Kesän edetessä Edenille ja Tylerille kehittyy viha-rakkaussuhde, joka etenee vääjäämättä rakkaussuhteeksi. He tekevät kaikkensa pitääkseen suhteensa salassa, ovathan heidän vanhempansa naimisissa keskenään joten heidän ei olisi sopivaa seurustella keskenään. Varsinkin, kun Tylerilla on Tiffanynsa ja Edenilläkin on säpinää porukassa. 

Kirja on todella koukuttava, ja odotan malttamattomana, että saan käsiini myös trilogian jatko-osat. Joskin muutama juttu jäi vaivaamaan. Mistä ihmeestä nuoret saavat jatkuvasti rahaa biletykseensä, vai ovatko kaikki todellakin hyvätuloisten ja erittäin sinisilmäisten vanhempien jälkikasvua? Kirjassa puhutaan myös jatkuvasti sisar- ja velipuolista ja pidetään näiden välistä rakkaussuhdetta epäsopivana. Ehkä tämä on amerikkalaista tekopyhyyttä, minun mielestäni sisaruspuolia eivät ole henkilöt, joilla on aivan eri vanhemmat, vaikka heidän vanhempansa nyt sattuisivat olemaan keskenään naimisissa. Eikä tällaisten henkilöiden rakkaussuhteessa ole mielestäni mitään tuomittavaa. 

Kielletyn hedelmän maku ja tuntu jatkuu kirjan viimeiselle sivulle saakka. Saa nähdä muuttuuko suhtautuminen tähän kiellettyyn rakkauteen trilogian seuraavissa osissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!