keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Eila Pesonen: Läskiromaani

Läskiromaani on nimensä veroinen. Toivon kovasti että kirja on fiktiota eikä mikään omaelämäkerrallinen kaunokirja. Päähenkilö Terttu-Onerva on epäonnistuja joka suhteessa. Lapsuudenkodissaan ei-toivottu, väärää sukupuolta oleva keskimmäinen lapsi. Sopusuhtainen, isoluinen lapsi jota jo vanhemmat pitivät lihavana sorjien sisarustensa rinnalla.

Aviomieheksi siunaantui narsisti, mikä ei tietenkään itsetunto-ongelmien kanssa painivaa Terttu-Onervaa helpottanut. Anoppilassakin katsottiin karsaasti huonommasta ja köyhemmästä perheestä tullutta, romuluista miniää. Häätkin anoppi järjesti oman mielensä mukaan, morsiamella niihin ei ollut sanomista.

Kolme lasta kuitenkin siunaantui ennen avioeroa. Lapsia Terttu-Onerva kasvatti yksin, isä ei juuri yhteyttä pitänyt. Muutkin miesystävät osoittautuivat pettureiksi. Ystäviä ei Terttu-Onervalla ollut, harvat lapsuudenystävätkin hyljeksivät lihavaa epäonnistujaa. Työkaverit syrjivät. Työssään terveydenhoitajana Terttu-Onerva oli jatkuvassa ristiriidassa, hänen tehtävänsä nimittäin oli ohjata ihmisiä laihduttamisen ja terveiden elämäntapojen pariin, vaikka itse oli epäonnistuja. 

Jotenkin kirjasta jäi sellainen maku, että voiko yksi ihminen kohdata pelkkiä ilkeitä, petollisia ja raadollisia ihmisiä elämänpolkunsa varrella. Suhde lapsiinkin on ristiriitainen, toisaalta takertuva, kuitenkin heille kaikkea hyvää toivova. Lapsenlapsetkin siunaantuvat jotenkin kummallisella tavalla, miniät ovat outoja eikä heitä haluta tuoda anopille näytille. Terttu-Onerva sysää syyn omasta epäonnistumisestaan lähes kokonaan muiden ihmisten syyksi, ja se häiritsee kirjassa koko lukemisen ajan. Teki mieli ottaa päähenkilöä niskasta kiinni ja ravistella: Lopeta valittaminen ja ala elää elämääsi. Itsellänikin on paino-ongelmia ollut, mutta ei se ole estänyt minua solmimasta ystävyys- ja rakkaussuhteita sekä elämästä hyvää elämää. Sovituskopeissa toki vähän harmittanut. 

Onneksi kirjan loppupuolella Terttu-Onerva huomaa, ettei kukaan muu pysty häntä auttamaan kuin hän itse. Hän aloittaa tien kohti eheämpää itseään ja pyrkii antamaan anteeksi itseään kolhineille ihmisille. Kirjan lopussa jäi epäselväksi, tuliko Terttu-Onervasta loppujen lopuksi hoikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!