maanantai 29. elokuuta 2016

Farida Khalaf & Andrea C. Hoffman: Olin Isisin vanki


Image result for OLIN ISISIN vanki
Minerva, 2016

Raskas kirja raskaasta aiheesta. Elokuussa 2014 Isis-joukot lähtevät valloittamaan Irakin  pohjoisosan jesidialueita. Jesidit ovat Irakissa ja Syyriassa asuva vähemmistökansa, joka palvoo riikinkukkoenkelia Tawuse Melekiä. Isisin jihadistit pitävät jesidejä saatananpalvojina.

Kirja alkaa 17-vuotiaan Faridan kertomuksella perheestään ja kodistaan ja viimeisistä onnellisista rauhan ajoista jesidikylässä. Pian Isisin mustat liput lähenevät lähenemistään. Faridan kotikylä vallataan, miehet kaapataan Isisin riveihin taistelijoiksi, ja ne, jotka eivät suostu kääntymään islaminuskoon, tapetaan. Naiset kaapataan ja myydään markkinoilla Isisin taistelijoiden  seksiorjiksi.

Yksityiskohtia en tässä halua kuvailla. Nuorimmat kaapatut tytöt ovat 12-vuotiaita. Isis-taistelijat eivät pidä näitä "saatananpalvojia" ihmisinä, ja tyttöjen kohtaloa on vaikea sanoin kuvata. Tytöt kiertävät omistajalta toiselle, ja Farida kapinallisena joutuu erityisen julman kohtelun kohteeksi. Tyttöjen asema kohenisi, jos he suostuisivat kääntymään islamin uskoon. Tytöt pitävät kuitenkin kuolemaa parempana vaihtoehtona, ja Farida yrittää löytää keinoja riistää itseltään henki.

Vihdoin koittaa tilaisuus paeta, ja pieni joukko tyttöjä onnistuu lähtemään pakomatkalle. Entistä elämää ei enää kuitenkaan ole, ja alkukantainen yhteisö pitää vihollisen raiskaamia tyttöjä hylkiöinä. Farida ei kuitenkaan alistu, vaan haluaa kertoa tarinansa maailmalle. Hänelle tulee tilaisuus päästä pakolaisleiriltä aloittamaan uutta elämää Saksaan.  
 

maanantai 22. elokuuta 2016

Eila Pennanen: MInä ja herra Fibro : matkakumppanina fibromyalgia

Kansikuva
Mediapinta, 2010


Millaista on kun kolottaa ja jäytää, kolotuksen paikka vaihtuu, kuvittelee jo kaikkein pahinta? Kun lääkärit eivät ymmärrä eivätkä ota todesta, huomauttelevat ylipainosta ja kehottavat harrastamaan liikuntaa. Silloin mikä tahansa diagnoosi tuntuu helpotukselta.

Itsekin vuosia Herra Fibron kanssa taivaltaneena omaelämäkerrallinen kirja tuntui heti tutulta. Kuvaus oli kuin omasta elämästäni. Huonoja päiviä seuraa parempi jakso, ja sitten taas romahtaa kivun syövereihin. 

Kirjassa on paljon faktatietoa fibromyalgiasta sekä myös selviytymiskeinoja. Olen lukenut kirjan aikaisemmin joskus sairastumiseni alkuaikoina, mutta ihan hyvä oli lukea se uudestaan. Eilan kerronta on hersyvän humoristista ja itseironista. Valaiseva pieni kirja, jota voi lämpimästi suositella niille joiden luona Herra Fibro majailee - sekä myös heidän läheisilleen tai kelle vaan joka haluaa tietoa tästä vähän mystisestäkin sairaudesta. 

lauantai 13. elokuuta 2016

Enni Mustonen: Ruokarouva

Otava, 2016
Odotettu uusi osa Syrjästäkatsojan tarinoihin. 

Edellisessä osassa "Emännöitsijä" Ida koki elämänsä romanssin Albert Edelfeltin kanssa. Ida on synnyttänyt edesmenneelle Albertille Ruotsissa tyttären, Kirstin, josta isä ei tullut koskaan tietämään. Kirsti on perinyt nimensä Sibeliusten lavantautiin kuolleelta pikku Kirstiltä, jota Ida hoiti ja rakasti kuin omaansa. 

Ida matkustaa Kirstin kanssa pienen perinnön turvin takaisin Suomeen, missä hän alkaa etsiä sopivaa huvilaa, mihin voisi perustaa pensionaatin. Sellainen löytyykin Helsingin lähistöltä, ja Ida alkaa touhuta huvilaa siihen kuntoon, että voisi majoittaa sinne vieraita. Avuksi rientää Iisakki Haapaluoma, Idan äidin vanha ystävä, josta tulee korvaamaton apu täysihoitolan pidossa. Naapurit ovat mukavia mutta kummallisia: Viivi-rouva, taiteilija, joka on lyöttäytynyt yhteen Pariisista paenneen kuvataitelijan Ville Vallgrenin kanssa. Sitkeällä työllä täysihoitola saadaan valmiiksi vastaanottamaan vieraita, ja pian vinttikamarit ja ruokapöytä täyttyvät asukkaista.

Sota sotkee kuitenkin kaikkien suunnitelmat, ja emännän ja vieraiden on pidettävä yhtä, että kaikille riittäisi ruokaa ja turvaa. Huvilan ruokapöydässä vierailevat Leinon veljekset Eino ja Kasimir, ja täysihoitolaan majoittuvat myös säveltäjä Leevi Madetoja sekä "vaimonsa" Onerva, kirjailijanimeltään L. Onerva. Hyväsydäminen Ida on tarjonnut kodin myös orvoksi jääneelle Allille, josta tulee Kirstille sisar. Hän ottaa myös hoteisiinsa vanhan ystävänsä, suurarinleski Johanssonskan, joka on miehensä kuoltua joutunut tyhjän päälle. Kaikkia tarvitaan kun taistelut tulevat yhä lähemmäksi. Idan elämään astuu myös rakkaus vuosien takaa, Elias Helenius. 

Kirjaa lukiessa jossain vaiheessa väsyin sotaan ja kurjuuteen. Tarina on kuitenkin hienoa ajankuvaa meille, jotka emme ole (onneksi) sotaa omakohtaisesti kokeneet. Henkilöt tulevat tutuksi ja läheisiksi, ja yhteen hiileen puhaltaminen on kirjan kantava voima. Iso osa on pienellä Kirstillä sekä Alli-"siskolla", sekä Iisakin koiralla Karolla, hänen Liinu-hevosellaan sekä Vappu- ja Sunnuntai-lehmillä. Kun kaikesta on pulaa, on kaikkien kannettava kortensa kekoon, myös kulttuurikerman ja muiden täysihoitolan asukkaiden. Ida-emäntä on elämässään nähnyt jo kaikkea muutakin kuin mukavaa, hän on selviytyjä ja auttaa muitakin selviytymään. Toinen jykevä ja turvallinen henkilöhahmo kirjassa on Iisakki Haapaluoma. Kirjan päättyessä jäi valoisa ja turvallinen olo siitä, että Idalle on elämällä varattuna vielä vähän helpompia aikoja sekä rakkautta.



keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi : muistiinpanoja masennuksesta

Maaliskuun yhdestoista päivä vuonna 2014 sairastun masennukseen. Menen psykiatrin vastaanotolle itsenäni ja kävelen ulos mielenterveyspotilaana.
S&S 2016

Kirjailija Pauliina Vanhatalon rehellinen kertomus omasta masennuksestaan. Aihe on liiankin tuttu ja kirjaan oli todella helppo samaistua. Joka sivulta löysin kappaleen itsestäni. Vaikka en kirjailija olekaan, kirjoitan paljon ja masennuksen suossa on tullut itsekin rämmittyä. Introverttiys, kyllä. Erityisherkkyys, kolahti sekin.

Jäin kirjailijan tavoin miettimään, mikä on sairautta ja mikä ihmistä itseään. Onko sairautta se, että väsyy hälyyn ja ihmisten virtaan? Ja se, että tarvitsee joka päivä aikaa itselleen ja yksinoloon, että pystyisi suoriutumaan työstään sekä myös äidin ja vaimon roolista? Rajanveto on vaikeaa. Toki kun masennus vie toimintakyvyn ja ilon elämästä, on lääkitys tarpeen.

Ihana, rehellinen kirja. Ei ollenkaan masentava. Hyvä kirja masentuneille ja introverteille. Ja heidän läheisilleen. Ja niille, jotka eivät ole masentuneita ja/tai introvertteja, mutta haluavat oppia ymmärtämään sellaisia. Oli myös mielenkiintoista perehtyä kirjailijan työhön ja sen kipukohtiin, hylkääviin kirjeisiin ja myös onnistumisen iloon. Miltä tuntuu kun kysytään, miltä tuntuu olla ei-niin-suosittu kirjalija. Miltä tuntuu, kun rakastaa perhettään niin että kipeää tekee, mutta ei kuitenkaan jaksa arkea perheen kanssa. Ikään kuin tarvitsisi lomaa omasta elämästään.