keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Leeni Peltonen: Valvomo

Valvomo
Otava, 2016

Leeni Peltonen on toimittaja, joka on kärsinyt unihäiriöistä 25 vuotta. Hän päätti perehtyä aiheeseen ihan tosissaan ja kirjoittaa kirjan - elämäkerrallisen tietoteoksen. Toimittajan innolla hän on haastatellut eri alojen asiantuntijoita ja kirjannut faktatiedot lyhyiksi tietoiskuiksi lukujen loppuun. 

Kirja on elämäkerrallinen kertomus Leenin omasta unettomuustaipaleesta ja siitä, kuinka hän lähti etsimään apua ja lääkkeetöntä hoitoa unettomuuteen. Lääkäreiden ensimmäinen apukeino tuntuu olevan erilaiset lääkkeelliset hoidot, ilman lääkkeitä tapahtuva unettomuuden syiden etsintä ja keinot sen parantamiseen tuntuivat olevan kiven alla. Leeni turvautui yksityiseen uniklinikkaan, ja joutui maksamaan hoidon kustannukset itse. Hän kuitenkin sai apua ja oppi nukkumaan paremmin. Uneton ei ehkä koskaan opi nukkumaan joka yö kahdeksaa tuntia putkeen, mutta Leenin tavoitteena olikin saada keinot sellaiseen yöuneen, että päivällä ei olisi koko aikaa zombin olo. Tässä hän onnistuikin, ja oppi myös hyväksymään sen tosiasian, että hänen kohdallaan täydelliset yöt ovat toiveajattelua. Hän joutui tekemään isojakin elämänmuutoksia saadakseen elämänlaatunsa ja unensa paremmiksi. Unettomuudessakin pätee tämä klisee: etsi epäkohdat, muuta ne mitä voit, hyväksy ne mitä et voi muuttaa ja opettele erottamaan ne toisistaan.

Kun itsekin olen unettomuudesta kärsinyt ja monenlaisista pilleripurkeista apua hakenut, niin tämä kirja tuntui lohdulliselta ja ihanalta. Kukaan meistä ei valvo yksin. Unettomuutta on monenlaista, ja ihmiset myös kokevat sen erilailla. Leenillä oli rohkeutta lähteä etsimään vaihtoehtoja kemialliselle unelle, ja hän on tehnyt todella ammattilaisen työn asiantuntijoita haastatellessaan ja osannut upeasti nitoa faktatiedot osaksi omaa tarinaansa. Leeni Peltonen antaa kirjallaan toivoa monelle, joka öisin kieriskelee unettomana sängyssään. Elämä voi muuttua, kun osaa hakea apua oikeista paikoista. Hän on myös perustanut vertaistukiryhmä facebookiin nimellä Nuku paremmin.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Tuula T. Matintupa: Pimeyden kääntöpuoli

pimeyden-kaantopuoli.jpg
Kustannus-Mäkelä 2015
 



Neljäs Matintuvan Pohjanmaalle sijoittuva Alina Mänty -dekkari.

Antero ja Helena Väkerö ovat tavallinen aviopari. Anterolla on tehdas johdettavanaan ja Helena kirjoittaa lastenkirjoja. Sitten pariskunta joutuu oudon kiusaamisen kohteeksi. Anteron upeaa autoa naarmutetaan, ja Helenan rakastama puutarha tuhotaan. Ilmenee, että Antero on saanut myös nimettömiä kirjeitä ja puheluita. 

Sitten tapahtuu auto-onnettomuus, jossa on paljonkin hämäriä elementtejä. Alina Mänty alkaa tutkia tapausta, joka juontaa juurensa kaukaa menneisyydestä. Missä ovat Anteron kauan sitten kadonneet veljet, ja miksi he päättivät kadota? Miksi Helena ei yllättäen muistakaan mitään? Vahvassa roolissa kirjassa on myös Helenan serkku Johanna, joka on vammautunut nuoruudessaan auto-onnettomuudessa. 

Ihan kelpo dekkari lomalukemiseksi. Mitään liekkiä ja lukemisintoa Matintuvan kirjoihin se ei minussa kuitenkaan herättänyt. Olisin kaivannut lisää syvyyttä Alinan rooliin, hän jäi ikäänkuin taka-alalle häilymään päähenkilöiden varjoon.

Leena Leskinen: Huhtikuun puutarha

WSOY, 2013






Ajelin neljänteen kerrokseen kuin euroopanomistaja, vedin haitarioven auki ja annoin sen rämpsähtää perässäni kiinni niin että varmasti kuuluisi, kun Maarasen tyttö saapui paikalle peräämään omaansa.
Jykevässä tammiovessa luki Saari Söder. Jotenkin se näytti harmoniselta, ajattelin vähemmän harmonisesti.
Painoin ovikellon pohjaan ja annoin sen soida pitkään. Sitten nostin sormeni ja jäin odottamaan. Ovi aukeni, ja ensimmäiseksi näin vaalennetut hiukset, ne jotka olin nähnyt takaa penkkaripäivänä ja joita olin monta kertaa vihan vimmassa kuvitellut K:n pään viereen, sängylle, toiselle tyynylle. Hieman sotkuiset, ohuehkot hiukset, ajattelin vahingoniloisesti. Kasvot olivat myös vaaleat, nenä pitkä ja nenällä silmälasit, turkoosiin vivahtavat sangat. Ahaa, ajattelin sekunnin murto-osassa, kuivakka rouva tohtori, juuri niin kuin olin ajatellut.
Hän piti ovea raollaan aivan kuin olisin ollut väkisin sisään pyrkivä jehovantodistaja. - Mitä asiaa?
- Haluaisin tavata maisteri Kristian Saaren, olen hänen oppilaansa, sanoin maisteri-titteliin tyytyväisenä. Stina Söder käänsi päänsä ja huusi: - Kristian, sua kysytään, joku oppilas. 


Uutuuksien vastapainoksi hiukan vanhempaa nuortenkirjallisuutta.

 Emilia on runotyttö kuten kaimansa Emilia Byrd Starr, ja kirjoittaa runojaan "Jimmy-kirjaansa". Kristian Saari tulee ranskan kielen sijaiseksi Emilian luokalle pohjoiseen, kauas kotoa, ja Emilia alkaa kirjoittaa runojaan myös ranskaksi. Emilia haluaa Kristianin mielipiteen runoistaan, ja pian opettajan ja oppilaan välillä roihuaa kiihkeä romanssa. Molemmat osapuolet elävät kaksoiselämää: Emilialla on kiltti poikaystävä Tero, joka Kristianin rinnalla haalistuu näkymättömäksi. Kristianilla on Helsingissä avovaimo Stiina. Vähitellen Tero jää pois Emilian elämästä, sillä hän haluaa viettää loppuikänsä Kristianin kanssa. Kristian ei kuitenkaan jätä Stiinaa.

Kiihkeää romanssia kestää lokakuusta seuraavaan kesään. Sitten sijaisuus päättyy, ja Tero palaa entiseen elämäänsä. Emilia haluaa kuitenkin taistella rakkautensa puolesta.

Surumielinen, kiihkeä, romanttinen kirja kielletystä rakkaudesta. Tarinan lopun saattaa arvatakin, mutta jotain yllättävää loppuratkaisussa kuitenkin on.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tuija Lehtinen: Pesää!

Tuija Lehtinen - Pesää!, e-kirja
Otava, 2012


Tarinaikokoelma, jolla on monimielinen nimi. Tarinoissa käsitelläänkin kaikenlaisia pesiä, linnunpesiä, saunanpesiä, pesänrakennusta ja tottahan nuoret pojat usein ovat pesän perässä. Tuija Lehtisen kirjoihin  on nuoren  ja aikuisenkin helppo tarttua. 

Kirja on ikäänkuin novellikokoelma, jossa seuraavan tarinan päähenkilöksi pompahtaa edellisista tarinoista tuttu sivuosan esittäjä. Läpi kirjan mukana kulkee kuitenkin Malli-Mikke, komea mallipoika johon kaikki kaupungin tytöt tuntuvat olevan lääpällään. 

Moni tarinoista jää avoimeksi. Miten käy pyörätuoliin epämääräiseksi ajaksi sidotun, puusta pudonneen Rennen? Miten käy Kertun, joka on valmis häipymään heti kun saa pöllittyä jotain tarpeeksi arvokasta? Ja kuka saa ihanan Miken, ja onko hän sittenkään niin tavoittelemisen arvoinen kuin päältä katsoen luuliksi?

Useimmissa tarinoissa on teemana rakkaus ja/ tai sen puute, seurustelu. Seksikin on alati mielessä mutta mihinkään konkreettiseen sen suhteen ei päästä. Kirja on mielestäni taitavasti kirjoitettu kuten Tuija Lehtiseltä voi odottaakin. Tarinat ja henkilöt vaihtuvat kuin elokuvan kohtaukset, ja moni asia jää kirjan jälkeen lukijan pähkäiltäväksi.

Laura Lähteenmäki: Iskelmiä

Iskelmiä
WSOY 2013


Kirja ei ole musiikkiaiheinen toisin kun nimestä voisi päätellä, vaan iskelmät ovat nyrkiniskuja ja kirja kertoo parisuhdeväkivallasta, jota ei nuortenkaan seurustelussa voi sulkea pois. 

Aino on ysiluokkalainen partiotyttö ja rakastettu vartionjohtaja. Häntä ei ole koskaan suudeltu. Kunnes luokkaretkellä viereen istuu Samuli, ja Aino on myyty.

Samuli on mestari manipuloimaan. Hän sanelee Ainon pukeutumisen, kampauksen ja meikin. Oma tyttöystävä ei saa olla liian haluttu muiden poikien keskuudessa. Jos asiat eivät suju kuten Samuli haluaa, hän aloittaa hiljaisuuden. Ei soita, ei tule koulussa luo, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin. 

Suuttuessaan Samuli on pelottava. Aino ei tiedä, minkä verran pitää sietää. Partio ja koulu alkavat jäädä kakkosiksi, koko elämä pyörii Samulin ympärillä. Aino syyttää itseään Samulin käytöksestä. Varmaan hän on itse ärsyttänyt ja saanut Samulin suuttumaan. 

Toivottavasti kirja avaa nuorten tyttöjen silmät näkemään, milloin parisuhteessa mennään heikoille jäille. Tämä voi olla kohtalokasta silloin, kun oma naiseus on vasta puhkeamassa kukkaan. Kirjan loppu on onneksi kuitenkin valoisa.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Belinda Bauer: Tappajan katse

Karisto, 2012 suom. Sirkka-Liisa Sjöblom


Tartuin aikanaan vähän vahingossa Bauerin esikoisdekkariin Hautanummeen, ja pidin kirjasta kovasti. Tappajan katse -dekkarissa palataan Hautanummen maisemiin Shipcottin pieneen kaupunkiin Exmoorin nummen liepeille. Kirjassa palataan jonkin verran Hautanummen tapahtumiin, mutta kirjan voi hyvin lukea itsenäisenä teoksena, vaikka ei olisi edellistä kirjaa lukenutkaan. Hautanummesta tuttu Steven Lamb on kirjassa sivuroolissa 16-vuotiaana nuorukaisena. 

Kirjan päähenkilö on kylään asettunut nuori poliisi Jonas Holly. Hänen vaimollaan Lucylla on pitkälle edennyt ms-tauti, ja Jonas on haudannut urahaaveensa voidakseen olla Lucyn tukena sairaudessa. Jonas on kotoisin Shipcottista, ja tuntee hyvin kylän asukkaat. 

Koko kylä kauhistuu, kun halvaantunut leskirouva murhataan raa'asti vuoteeseensa. Pettymyksekseen Jonas ei saa tapausta tutkittavakseen, vaan paikalle hälytetään komisario Marvel joukkoineen. Marvel ei ole mikään mukava ihminen, ja Jonas on hänelle punainen vaate, joka tuntuu tekevän kaiken väärin. 

Pian tapahtuu uusia murhia. Kaikki murhatut ovat omalla tavallaan toisten taakkana olevia vanhuksia, ja pian Jonas oivaltaa Lucyn olevan myös vaarassa sairautensa vuoksi. Jonas alkaa saada viestejä murhaajalta, ja hän aloittaa yölliset partiokierrokset kylän ihmisten turvaamiksiksi. Lucyn turvaksi hän jättää leipäveitsen, mutta riittääkö se turvaamaan Lucyn jos murhaaja päättää iskeä Jonaksen kaikkein rakkaimpaan?

Tunnelma kiristyy lumen saartamassa kylässä kohti loppuratkaisua. Menneisyydellä on sormensa pelissä murhaajan motiiveita mietittäessä.