 | ||
| Karisto, 2011 |
Belinda Bauerin esikoisdekkari.
" En missään vaiheessa suunnitellut, että Hautanummesta tulisi rikosromaani. Siitä piti tulla pieni tarina pienestä pojasta ja hänen isoäidistään. Sain idean kertomukseeni nähdessäni televisiossa haastattelun äidistä, jonka lapsi oli kauan sitten murhattu. Aloin pohtia, miten uhrinsa tappavien pedofiilien rikokset vaikuttavat ihmisiin vuosien, vuosikymmenten ja jopa useiden sukupolvien ajan."
Näin kirjoittaa Belinda Bauer kirjan jälkisanoissa. 12-vuotiaan Stevenin eno on murhattu lapsena. Enon sisar, Stevenin äiti elää äitinsä ja kahden aviottoman poikansa kanssa nummien lähistöllä. Sieltä on löytynyt aikanaan usean pedofiilin uhrin ruumis. Enon ruumista ei kuitenkaan koskaan löytynyt, ja asia varjostaa koko perhettä vielä vuosien päästä. Stevenin isoäiti ei koskaan tullut entiselleen poikansa murhan jälkeen.
Steven alkaa etsiä ruumista nummilta, kaivaen epätoivoisesti päivästä ja viikosta toiseen, tuloksetta. Lopulta hän tekee ratkaisevan askelen ja kirjoittaa murhaajalle vankilaan pyytääkseen apua hautapaikan löytämisessä. Steven uskoo, että jos enon ruumis löytyisi, perhe voisi jatkaa elämää kuten mikä tahansa normaali perhe ja isoäitikin saisi rauhan sielulleen. Stevenin kirje herättää kuitenkin pedofiili-murhaajassa kaipuun entiseen, ja pienen pojan luottamus herättää henkiin pedon hänessä. Murhaaja pakenee vankilasta, palaa nummille ja houkuttelee sinne myös Stevenin ja hänen ystävänsä. Lopulta arvoitus ratkeaa, mutta hiukan erilailla kun Steven on alkujaan tarkoittanut.
Tartuin kirjaan "paremman puutteessa", kun en oikein muutakaan lukemista löytänyt. Pidin kovasti kirjailijan kerronnasta, ja hänen kyvystään sukeltaa pikkupojan ajatusmaailmaan. Ihan lukemisen arvoinen dekkari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!