sunnuntai 21. helmikuuta 2016

John Green: Arvoitus nimeltä Margo

John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe oli elämys sekä kirjana että elokuvana. Seuraavista kirjoista, Kuuluisat viimeiset sanat sekä tämä Arvoitus nimeltä Margo, en ole niinkään vaikuttunut. Mutta ihan mukavaa luettavaa kuitenkin.

Margo ja Quentin ovat naapureita ja ystäviä lapsuudesta asti. Ja Quentin on aina ollut rakastunut Margoon. Lapsuuden ystävyyden jälkeen nuoret kuitenkin ajautuvat eri kasteihin. Margo on suosittu, Quentin ei. Eräänä yönä Margo kuitenkin koputtaa Quentinin ikkunaan ninja-asuisena. Margon poikaystävä on pettänyt häntä, ja alkaa koko yön kestävä hurja kostoretki, joka kohdistuu sekä kolmiodraaman osapuoliin että muihinkin kostoa ansaitseviin ikätovereihin. 

Quentin on onnellinen uudesta läheisyydestä Margon kanssa, ja odottaa hartaasti että tapaa tytön taas koulussa. Ilmenee kuitenkin, että Margo on kadonnut. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Margo on omilla teillään. Hänellä on aina reissuun lähtiessään ollut tapana jättää vihjeitä, joiden perusteella hänet on mahdollista löytää. Nyt tytön vanhempien mitta on kuitenkin tullut täyteen. Margo on täysi-ikäinen, ja saa tehdä mitä huvittaa. He eivät aio enää tyttöä etsiä.

Quentin ystävineen alkaa etsiä vihjeitä Margon olinpaikasta. Vihjeet johdattavat heidät ns. paperikaupunkeihin, autioituneihin liikekeskuksiin. Lopulta Quentin on varma mistä Margon löytää, mutta aika on käymässä vähiin. Koulun päättäjäispäivänä Quentin saa vanhemmiltaan lahjaksi auton. Päättäjäiset jäävät väliin, ja neljän ystävyksen joukko lähtee hurjalle automatkalle, jossa ajetaan kilpaa ajan kanssa, tarkoituksenaan löytää Margo.

Täytyy sanoa, että johtolankojen etsiminen oli hiukan tylsää luettavaa. Kirja ei ikäänkuin edennyt mihinkään pitkään aikaan. Itse automatka oli sensijaan riemukasta seurattavaa ja täynnä hauskaa läpänheittoa ystävysten kesken. Margon löydyttyä kirja ikäänkuin taas latistui. Edellisissä kirjoissa loppu on ollut jollain lailla dramaattinen, ja samaa odotin tältä kirjalta mutta petyin hiukan. Jonkinlaista dekkariainesta kirjassa on, vaikka murhia ei tapahdukaan. Kirja on täynnä hyviä ja vähemmän hyviä tyyppejä ja mukava hypähdys nuorten maailmaan näin aikuisena lukijana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!